katalysaattorin

Katalysaattori on ajoneuvon pakoputkistossa sijaitseva laite, jonka tehtävä on vähentää pakokaasujen haitallisia yhdisteitä katalyyttisten reaktioiden avulla. Yleisimmin se muuntaa hiilimonoksidin (CO) ja hiukan epäorgaanisia yhdisteitä sekä typen oksideja (NOx) vähemmän haitallisiksi aineiksi, kuten hiilidioksidiksi (CO2), vedeksi ja typpimolekyyleiksi. Monissa bensiiniautoissa käytetään kolmiarvoista katalysaattoria (three-way catalyst, TWC), joka hoitaa CO:n, epäorgaanisten hiilivetyjen sekä NOxin yhteisvaikutuksena.

Käytännössä katalysaattori koostuu keraamisesta tai metallisesta alusta-aineesta, jonka pinnalle on levitetty aktiivisten jalometallien seos, yleisimmin platinaa, palladiumia ja rodiumia. Alusta tarjoaa suuren pinta-alan ja pienet kanavat pakoputkessa tapahtuville reaktioille. Toiminta alkaa, kun moottori tuottaa riittävän lämpötilan; kylmästartissa katalysaattori on vähemmän tehokas, minkä vuoksi vähäpäästöisyys ei ole heti maksimaalinen. Jonkin verran on myös lämpötilaan ja polttoaineen koostumukseen liittyvää vaihtelua.

Katalysaattorin tyypit vaihtelevat käyttötarkoituksen mukaan. Yleisin bensiinimoottoreissa on kolmiarvoinen katalysaattori (TWC). Dieselin pakoputkessa käytetään usein oksidointikattilaa (DOC) sekä päästöjen vähentämiseksi suunniteltuja järjestelmiä, kuten selektiivistä katalyyttistä redultointia (SCR).

Katalysaattorin kehitti ja sovelsi kehitysvaiheissaan erilaisia ratkaisuja 1950-luvulla, ja siitä on tullut standardi monissa rikkipitoisissa ja kehittyneissä polttoainejärjestelmissä. Sen suorituskyky heikkenee ajan myötä epäpuhtauksien, kuten lyijyn tai päästöjen aiheuttamien epäpyyhien yhdisteiden, vaikutuksesta, ja se voidaan vaihtaa uuden tai palautetun laitteiston kanssa. Säännöllinen huolto ja katalysaattorin toimintakyvyn varmistaminen ovat osa ajoneuvon päästöstandardien noudattamista.