katalogointia

Katalogointia eli katalogoinnin prosessia ovat tiedon ja aineiston kuvaaminen sekä nimeäminen siten, että niitä voidaan löytää, verrata ja yhdistää. Kirjastot, arkistot, museot sekä digitaaliset kokoelmat käyttävät katalogointia järjestääkseen kohteita, niiden sisältöä ja saatavuutta.

Katalogointi kuuluu tiedonhallinnan ja kirjastotieteen perusmenetelmiin. Sen tavoitteena on tuottaa kuvaus, joka mahdollistaa hakemisen sekä yksittäisten aineistojen tunnistamisen että niiden välisen yhteyden ymmärtämisen. Käytännössä prosessi sisältää kohteen tunnistamisen, kuvan kuvaamisen (metatiedot), luokittelun sekä tietyllä hierarkiassa järjestetyn sanaston käytön. Yleisiä metatietoelementtejä ovat otsikko, tekijä, julkaisuvuosi, kieli, fyysinen kuvaus ja saatavuustiedot; lisäksi käytetään asiasanoja ja auktoriteettitietoja, kuten auktoriteettikontrollia.

Katalogoinnissa sovelletaan standardeja ja formaatteja. Yleisimmät kuvailumuodot ovat MARC 21 ja Dublin Core, ISBD ja METS/MODS -rakenne. Kirjastot voivat noudattaa RDA- tai FRBR-lähtöisiä malleja, jotka ohjaavat teosten ja ilmiöiden välisten suhteiden kuvaamista. Myös yksiköiden auktoriteetit ja asiasanastot toteuttavat kontrolloitua sanastoa.

Digitaalisessa ympäristössä katalogointi sisältää linkitetyn datan periaatteita: resursseille annetaan yhtenäisiä tunnisteita (URI) ja tietoja voidaan yhdistää RDF- ja SKOS-tyyppisesti.

Katalogoinnin hyödyllisyys ilmenee hakutulosten tarkkuudessa ja kokoelman käytettävyyden paranemisessa. Haasteina ovat monikielisyys, jatkuva aineiston kasvu sekä standardien ja sanastojen ylläpito.

---