kasvutekijöinä

Kasvutekijöinä ovat solujen kasvua, jakautumista, erilaistumista ja selviytymistä sääteleviä signaalimolekyylejä. Ne ovat usein pieniä proteiineja tai peptidiyhdisteitä, jotka sitoutuvat spesifisiin solukalvon reseptoreihinsa ja käynnistävät signaalinvälitysketjuja, kuten MAPK/ERK- tai PI3K-Akt-polkuja, joilla säädetään geeniekspressiota ja solujen toimintaa. Kasvutekijät voivat vaikuttaa sekä samaan soluun että naapurisoluihin.

Toimintatapansa ne voivat suorittaa autokraattisesti, parakriinisti tai endokriinisti, eli ne voivat vaikuttaa läheisiin soluihin tai kiertää verenkierron kautta kauemmaskin. Kasvutekijät voivat toimia yksittäin tai useiden tekijöiden yhteisvaikutuksena, usein osa monimutkaisia säätelyverkostoja ja redundanssia.

Esimerkkejä kasvutekijöistä ovat EGF, VEGF, PDGF, FGF, IGF ja TGF-β. Niillä on erilaiset tehtävät: EGF edistää epiteelin solujen jakautumista, VEGF ohjaa verisuoniston kehittymistä, PDGF aktivoi mesenkimaalisia soluja, FGF vaikuttaa kasvuun ja kudosvaurioiden korjaamiseen, IGF säätelee kasvua ja aineenvaihduntaa, ja TGF-β ohjaa erilaistumista sekä kollageenin tuotantoa.

Rooli kehityksessä, haavojen paranemisessa ja kudosten homeostaisessa ylläpidossa on merkittävä. Sääntely voi epäonnistua monin tavoin, mikä voi edistää sairauksia kuten syöpää, fibriota tai kroonisia tulehduksia. Lääkinnässä kasvutekijöitä hyödynnetään sekä stimuloimaan paranemista (esim. BMP:t, PDGF:t tai G-CSF) että estämään niitä (anti-VEGF- hoidot syövän hoidossa).