kasviperä

Kasviperä, suomenkielinen termi, viittaa kasviperäisiin aineisiin, jotka ovat myrkyllisiä tai haitallisia elimistölle. Käytössä se kattaa sekä kasveista peräisin olevat myrkyt että kasviperäisten aineiden aiheuttamat toksiset vaikutukset. Etymologisesti sana koostuu sanoista kasvi ja perä, eli alkuperä kasvin tuotoksina.

Kasviperäiset myrkyt voidaan jakaa useisiin ryhmiin. Alkaloidit ovat yleinen ryhmä, ja niihin kuuluvat esimerkiksi nikotiini, atropiini ja morfiini; ne vaikuttavat keskushermostoon tai muuhun elimistöön monin tavoin. Toinen suuri ryhmä on syanogeeniset glycosidit, jotka vapauttavat syanidia entsyymeissä hapettumisen yhteydessä; niitä esiintyy muun muassa joidenkin pähkinöiden, siementen ja hedelmien osissa sekä joissakin jokapäiväisissä kasveissa. Kolmannen ryhmän muodostavat proteiinit, kuten lectiinit (esimerkiksi ricin castor bean -kasmulle) sekä phytohemagglutinin, jotka voivat aiheuttaa vakavia vasteita ruoansulatuskanavassa tai muissa elimissä. Kasviperäisiä toksisia yhdisteitä ovat myös fototoksiset aineet sekä kasviuutteiden sisäiset yhdistelmät, kuten kasvipohjaiset diureetit ja sydän- sekä hermostoon vaikuttavat glykoidit.

Esimerkkejä tunnetuista kasviperäisistä myrkyistä ovat koniinia sisältävät kasvit kuten Aconitum, sydänlääkkeinä käytetyt digitaaliset glykoidit (digoksiini), yo- ja öljy-yhdisteet sekä ricin tai solaniini viljelykasveissa, kuten vihreissä perunoissa. Kasvin toksisuus riippuu annoksesta, valmistusmenetelmästä sekä yksilön herkkyydestä; monet kasviperäiset aineet voivat olla turvallisia silloin kun niitä käsitellään ja valmistetaan oikein, mutta haitallisia tai tappavaksi asti myrkyllisiä väärin käytettynä.

Kasviperäisiä aineita tutkitaan laajasti toksikologiassa sekä lääketieteessä, sillä monet niistä ovat sekä vaarallisia että arvokkaita lääkkeitä. Esimerkkeinä ovat kasvi-alkaloidien hyväksikäyttö muun muassa syöpälääkkeissä ja sydänlääkkeissä.