kasvillisuusvyöhykkeiden

Kasvillisuusvyöhykkeet, suomeksi myös kasvillisuusvyöhykkeistö, kuvaavat maapallon laajoja alueita, joilla kasvillisuuden tyyppi on samankaltainen ja määräytyy pääasiassa ilmaston, erityisesti lämpötilan ja sademäärän, perusteella. Nämä vyöhykkeet kulkevat usein suunnilleen leveyspiirien mukaisesti, mutta maastonmuodot ja merivirrat voivat vaikuttaa niiden sijaintiin ja laajuuteen.

Yleisimpiä kasvillisuusvyöhykkeitä ovat trooppiset sademetsät, savannit, aavikot, välimerenkasvillisuus, lehtimetsät, havumetsät (taiga) ja tundra. Trooppiset sademetsät sijaitsevat päiväntasaajan läheisyydessä ja niille on ominaista korkea lämpötila ja runsaat sateet, mikä mahdollistaa valtavan lajikirjon. Savannit ovat trooppisia ruohomaa-alueita, joilla on kuiva ja sateinen kausi. Aavikot ovat alueita, joilla sateita on erittäin vähän. Välimerenkasvillisuus löytyy välimeren ilmaston alueelta ja sille ovat tyypillisiä kuivat kesät ja sateiset talvet. Lauhkean vyöhykkeen lehtimetsät kasvavat alueilla, joilla on selkeät vuodenajat ja riittävästi sadetta. Havumetsät, eli taiga, ovat pohjoisten leveysasteiden laajoja metsäalueita, joille on ominaista kylmät talvet ja lyhyet kesät. Tundra on kylmin vyöhyke, jossa kasvillisuus koostuu matalista kasveista ja sammalista.

Kasvillisuusvyöhykkeet ovat tärkeitä ekosysteemejä, jotka tukevat monimuotoista elämää ja vaikuttavat paikallisiin ilmastotiloihin. Ihmisen toiminta, kuten maanviljely ja metsien hakkuu, on muokannut ja muuttaa näitä vyöhykkeitä merkittävästi.