kasvatustilaan

Kasvatustila on pedagoginen käsite, joka viittaa sekä fyysiseen ympäristöön että siihen sosiaaliseen ja organisatoriseen ilmapiiriin, jossa oppiminen ja kasvatuksellinen toiminta tapahtuvat. Kasvatustilan tavoite on tukea lapsen ja nuoren kehitystä sekä opiskelua ristiriidattomasti, turvallisesti ja osallistavasti. Illatiivin muoto kasvatustilaan viittaa siirtymiseen tai astumiseen kyseiseen pedagogiseen tilaan, ja sitä käytetään puhuttaessa siitä, miten tila vaikututtaa oppimiseen tai miten tila muotoutuu kohti kasvatuksellista päämäärää.

Ammatillinen suunnittelu kasvatustilassa huomioi kolme tasoa: fyysisen tilan, sosiaalisen ilmapiirin ja pedagogiset käytännöt. Fyysinen tila kattaa tilajärjestelyn, oikean kokoiset ja saavutettavat kalusteet, leikki- ja oppimisalueet sekä turvallisuuden. Tilat tulisi olla joustavia, mahdollistaa sekä ryhmä- että pienryhmätoiminnan sekä yksilöllisen työskentelyn. Sosiaalinen ilmapiiri tarkoittaa vuorovaikutussuhteita, arvostavaa kohtaamista, yhteisiä rytmejä sekä inkluusiota kaikkien oppijoiden näkökulmia kohtaan. Pedagogiset käytännöt painottavat lapsen omatoimisuutta, leikin merkitystä ja oppimisen aidoista konteksteista nousevaa tiedon rakentamista.

Kasvatustila on keskeinen osa varhaiskasvatusta ja perusopetusta Suomessa. Se heijastuu varhaiskasvatuksen opetussuunnitelman tavoitteisiin, kuten lapsen hyvinvoinnin, osallisuuden ja monipuolisen oppimisen turvaamiseen. Teoreettisesti kasvatus-tila voi seurata “kolmannen opettajan” käsitettä, jossa rakennettu ympäristö toimii osaltaan opettajana yhdessä aikuisen ja lapsen kanssa. Toteutuksessa huomioidaan moninaisuus, kestävä kehitys sekä turvallinen, ehjä ja innostava oppimisympäristö.