kassavirtalaskentaa

Kassavirtalaskenta on yrityksen rahavirtojen suunnittelua, seuraamista ja analysointia tietyn ajanjakson aikana. Se kuvaa, miten yritykseen tulee rahaa ja miten rahaa käytetään, sekä antaa kuvan maksuvalmiudesta, likviditeetista ja rahoitustarpeista. Kassavirtalaskenta keskittyy rahavirtoihin sen sijaan, että se mittaa pelkästään tilinpäätöksen tulosta tai taseen varoja.

Kassavirrat jaotellaan yleisesti kolmeen pääryhmittymään: operatiiviset rahavirrat (toiminnan rahavirrat), investointien rahavirrat sekä rahoituksesta johtuvat rahavirrat. Operatiiviset rahavirrat voidaan laskea kahdella menetelmällä: suora menetelmä, jossa kuvataan rahamäärät kassaan tulevina ja kassasta lähtevinä maksuina, sekä epäsuora menetelmä, jossa nettotulos oikaistaan ei-kassavaikutteisilla erillä ja käyttöpääomamuutoksilla. Suurin osa käytännön laskelmista hyödyntää epäsuoraa menetelmää.

Kassavirtalaskenta tuottaa useita keskeisiä mittareita, kuten vapaa kassavirta (kassa, joka jää yritykselle investointeihin, velkojen maksuun ja osingonsaajiin), sekä lyhyen aikavälin rahanhakemien arviointia helpottavia ennusteita. Sillä tuetaan budjetointia, likviditeettisuunnittelua sekä rahoituspäätöksiä. Pankit ja sijoittajat käyttävät kassavirtalaskentaa arvioidakseen luottokelpoisuutta ja rahoituksen tarvetta.

Rajoitteet: kassavirtalaskenta perustuu ennusteisiin ja oletuksiin, ja sille altistuvat kausivaihteluille sekä projektien aikataulut. Siksi sitä käytetään yhdessä muun taloudellisen analyysin kanssa, ei pelkästään.

Katso myös: kassavirta, kassavirtalaskelma, budjetointi.