karstoittumista

Karstoittuminen on geologinen prosessi, jossa liukenevat kivilajit, erityisesti kalkkikivi ja dolomiitti, sekä toisinaan kipsi, rapautuvat veden vaikutuksesta ja muuttuvat karstiseksi maaperä- ja kallioperäksi. Prosessi on keskeinen karstin kehityksessä ja liittyy sekä maanpinnan että maa- ja vesistöjen muotoutumiseen.

Pääasiallinen mekanismi on veden hiilihappamuus. Vesi sisältää hiilidioksidia, jolloin syntyy hiilihappoa (H2CO3). Tämä happo liuottaa kivilajin kalsium- tai magnesiumioneja muodostaen liukenevia bikarbonaatteja: CaCO3 + H2CO3 → Ca2+ + 2 HCO3−. Pitkällä aikavälillä syntyy luolia ja kapeita onkaloita sekä maanalaisia vesijärjestelmiä. Samaan aikaan mineraalit voivat uudelleen saostua veden tyhjiöön tai happamuuden muuttuessa muodostaen tippukivilajeja kuten stalaktiitteja ja stalagmiitteja. Karstoittuminen voi olla sekä pinnallinen että suurisuuntaisesti ratkaisevaa syvien luolien muodostumisen kautta.

Maantieteellisesti karstisuus ilmenee muun muassa kuoppa- ja repeämän kalttaisina pintarakenteina, karstipäällysteenä, sekä alunperin vedenkestävien kallioperien syvänä vesijärjestelmänä. Yleisimpiä karstialueiden kivilajeja ovat Kalkkikivi, Dolomiitti ja kipsi. Ilmiö on laajalle levinnyt maailmanlaajuisesti, erityisesti aridimpiin ja subtropi:in alueisiin sekä alueilla, joissa liukenevat kivilajit ovat runsaasti.

Karstoittuminen etenee hitaasti, yleensä miljoonien vuosien kuluessa, ja sen vaikutukset ovat sekä maisemallisia että hydrologisia. Se vaikuttaa vesivaratulkoon, maaperän rakenteeseen sekä luolien ekosysteemeihin.