karikatyyri

Karikatyyri on visuaalinen esitys, jossa henkilön tai asian tunnistettavia piirteitä liioitellaan korostaen humoristista tai satiirista vaikutusta. Se voi olla piirros, grafiikka tai digitaalinen kuva ja sitä käytetään sekä viihteen että yhteiskunnallisen kommentaarin välineenä.

Sanan karikatyyri juontuu italian sanasta caricatura, joka tarkoittaa liioittelua tai kuvan muotomuunnosta. Suomessakin termi yleistyi 1800–1900-luvuilla, ja karikatyyrejä julkaistaan yhä sanomalehdissä, aikakauslehdissä sekä digitaalisessa mediassa.

Historian merkittäviä karikatyyrejä edustavat muun muassa Honoré Daumier (Ranska), James Gillray (Iso-Britannia) ja Thomas Nast (Yhdysvallat), jotka käyttivät kuvaa laajasti poliittiseen kritiikkiin 1800-luvulla. 1900-luvulla karikatyyrit levisivät laajemmin lehtikuvituksen, sarjakuvan ja satirisarjojen kautta, ja nykyisin ne voivat olla sekä laajoja julkisen keskustelun muotoja että yksittäisiä teoksia digitaalisessa mediassa.

Tekniikoiltaan karikatyyri perustuu liioitteluun ja yksinkertaistamiseen: tunnistettavien piirteiden korostamiseen sekä usein tunnin eleiden ja ilmeiden tehostamiseen. Perinteisesti käytetään viivoja, varjostusta ja kontrasteja; nykyään karikatyyrejä tuotetaan sekä käsin että tietokoneella, ja ne voivat olla 2D- tai 3D-muotoja sekä fotorealistisia että ekspressiivisiä.

Karikatyyrit toimivat usein kommentaarina julkisiin ilmiöihin tai henkilöihin, esimerkiksi politiikkaan, kulttuuriin tai sosiaalisiin trendeihin. Ilmaisunvapaus on karikatyyrien keskeinen suojamuoto, mutta ne voivat myös herättää keskustelua ja oikeudellisia sekä eettisiä huomioita kunnianloukkauksen, yksityisyyden tai vihapuheen rajoista riippuen maasta toiseen.