karboksylaattiionit

Karboksylaatit, eli karboksylaatti-ionit, ovat karboksyyliryhmän (R-COO−) deprotonoituneita ioneja. Niillä on resonancerakenteita, joiden ansiosta negatiivinen varaus jakautuu kahden oksygenin välille. Tämä tekee karboksylaatteista suhteellisen stabiileja ja vesiliukoisia ioneja, jotka esiintyvät sekä ilmaisissa ioneina että alkali- ja maa-alkalimetallien suoloina.

Karboksylaatit muodostuvat karboksyylihappojen (R-COOH) deprotonoitumisesta. Tämä tapahtuu yleisesti emäksen vaikutuksesta tai biologisissa ja ympäristön olosuhteissa, joissa pH on suurempi kuin karboksylaatin pKa. Karboksylaattien pKa-arvot ovat tyypillisesti noin 3,5–5,5, riippuen substituenteista ja yhdisteen rakenteesta. Ne käyttäytyvät liuoksissa heikkoina emäksinä ja voivat muodostaa suoloja kationien kanssa, esimerkiksi natrium- tai kaliumkarboksylaatteja.

Esimerkkejä karboksylaateista ovat formate (HCOO−), asetaatit (CH3COO−), benzoaatit (C6H5COO−) ja purylaatit. Näillä ionilla on merkittäviä käyttökohteita: ne toimivat puskureina (buffer) liuoksissa, kuten asetaatti-bufferi noin pH 4–5; ne muodostavat suoloja ja komplekseja metallien kanssa sekä toimivat reaktiivisina osina deskriptionin ja esterifikaation kaltaisissa kemiallisissa reaktioissa.

Käytännössä karboksylaatit ovat keskeisiä sekä teollisuudessa että biokemiallisissa prosesseissa: ne vaikuttavat ravinnonvaahduttamiseen, pH-tasapainoon, sekä toimivat ligandeina ja reaktiivisina välineinä monissa organisaatioissa ja laboratorio-olosuhteissa. Lisätietoa karboksylaattien kemiasta löytyy karboksyylihappojen ja karboksylaattisuolojen kemian yleisistä lähteistä.