kantamuotoihin

Kantamuoto on kielitieteellinen termi, jolla tarkoitetaan sanan perusmuotoa, josta kaikki taivutusmuodot johdetaan. Kantamuotoa käytetään yleisesti sanakirjoissa ja kielten analyysissä, koska se kuvaa sanan leksikaalisen muodon ydintä.

Käsite eroaa taivutetusta muodosta. Nounien kantamuoto on tyypillisesti nominatiivin yksikkö, esimerkiksi koira. Verbeillä kantamuoto on yleensä infinitiivi, esimerkiksi puhua, josta taivutusmuodot johdetaan. Joillakin sanoilla kantamuoto voi poiketa varsinaisesta käytöstä, mutta perusajatuksena on, että kantamuoto toimii sanan perustana.

Käyttö: Kieletieteessä ja luonnollisen kielen käsittelyssä kantamuotoa käytetään lemmatointiin ja morfologiseen analyysiin; sen avulla monia taivutusmuotoja voidaan yhdistää samaan kantamuotoon. Tämä on keskeistä sanakirjojen rakentamisessa ja kielimallien kehittyessä.

Esimerkki: Sanan “koira” kantamuoto on “koira”, ja sen taivutusmuodot voivat olla esimerkiksi “koiran”, “koiraa”, “koiria”. Verbin “puhua” kantamuoto on “puhua”, ja sen taivutusmuodot kuten “puhun”, “puhut”, “puhumme” jne. Sanaa “kantamuotoihin” käytetään viittaamaan illatiivin moniukonmuotoon.

Etymologia: Kantamuoto muodostuu sanoista kanta (base) ja muoto (form). Käsite on vakiintunut kielitieteessä kuvaamaan sanan perusolemusta ja sen taivutusten lähdettä.