kanavaympäristöissä

Kanavaympäristöissä tarkoitetaan kanavien ja niiden välittömiin ympäristöihin liittyviä elinympäristöjä, joissa vesistö virtaa hallitusti ja usein muokatusti ihmisen toimesta. Kanavat yhdistävät vesistöalueita, mahdollistavat liikenteen sekä vesihuollon, ja niiden ympäristö on usein rakenteellisesti muokattu ja säädelty. Kanavaympäristöt voivat sijaita kaupunkialueilla, maaseudulla tai tekojärvien sekä vedenottoalueiden välillä.

Fyysiset ominaisuudet liittyvät pääasiassa veden kulkuun ja perustusrakenteisiin. Veden virtauksen nopeus ja syvyys voivat vaihdella kausittain ja säännöstelyn mukaan, mikä vaikuttaa sedimenttien liikkeeseen, lämpötilaan ja hapenkulkuun. Rannat ovat usein lujitetut tai stabiloidut, ja vedenlaatuyn liittyvät tekijät kuten siltapitoisuus, haja-alueiden tilkut ja valuma-alueelta tuleva ravinnekuorma vaikuttavat ekologiaan. Jäätalvi- ja tulva-ajat voivat tuoda voimakkaasti vaihtelua.

Ekologisesti kanavaympäristöt palvelevat sekä sopeutuneita että muuttuvia lajeja. Ne voivat toimia kulkureitteinä ja elinympäristöjen vaihtelukeskuksina, mutta ne voivat myös toimia geneettisen yhteyden katkopisteinä ja altistaa sopeutujia sekä invaasioille. Ympäristön haasteisiin kuuluvat vedenlaadun heikkeneminen, rehevöityminen, säännöstelyn aiheuttama vesiekosysteemin sirpaloituminen sekä rannoilla tapahtuva muutos.

Käyttö ja hallinta perustuvat usein vesienhoitoon, liikenteeseen, vedenhankintaan ja virkistykseen. Vesiolosuhteita seurataan ja säädellään sekä paikallisesti että alueellisesti, ja ympäristövaikutuksia hallitaan muun muassa rannan- ja kosteikkojen palauttamisella, rakenteiden luonnonmukaistamisella sekä kalojen kulkuesteiden vähentämisellä. Kansainvälisesti Vesienhoidon direktiivin puitteissa voidaan toteuttaa vesistöjen hoitosuunnitelmia sekä seurantaindikaattoreita, kuten eliö- ja kemiallisia arvoja, ympäristön tilan arvioimiseksi.