kallistuminen

Kallistuminen on suomenkielinen substantiivi, joka kuvaa tilaa tai prosessia, jossa jokin osa kallistuu tai kallellaan pois suorasta horisontaalisesta tai vertikaalisesta asennosta. Sanaa käytetään sekä konkreettisista liikkeistä että kuvaannollisista asennoista. Verbeistä käyttökielessä ovat kallistua ja kallistaa, joista muodostuu nominaalinen muoto kallistuminen.

Käyttökonteksteja on sekä arkipäiväisessä että teknisessä mielessä. Fyysinen kallistuminen voi tarkoittaa esimerkiksi rakennuksen, tien, pöydän tai muun rakenteen asennon siirtymistä jollain tavalla kaltevalle linjalle. Kallistuskulma kuvaa kaltevuuden astetta ja sitä käytetään esimerkiksi mittauksissa ja suunnittelussa. Geologiassa termi viittaa kerrostumien tai kallioiden kallistumiseen suhteessa horisonttiin, usein tektonisten voimien aiheuttamana deformaatioina. Tekniikassa ja arkkitehtuurissa kallistuminen on otettava huomioon rakenteiden vakauden ja toimivuuden varmistamiseksi.

Metaforisesti kallistuminen voi viitata asenteiden tai mielipiteiden muuttumiseen: jotakin asiaa voidaan sanoa kallistuvan kohti tiettyä näkemystä tai suuntaa. Tällainen käytäntö esiintyy muun muassa keskusteluissa, joissa puheenvuorot tai näkemykset siirtyvät toiseen kolkkaan.

Etymologiaan liittyen sana muodostuu verbeistä kallistaa ja kallistua sekä -minen-päätteestä. Liittyviä käsitteitä ovat esimerkiksi kallistuma, kallistuskulma ja kaltevuus.