kaksoisrakenteen

Kaksoisrakenteen (suomeksi myös "dualismi" tai "kaksijako") viittaa filosofiseen, uskonnolliseen tai tieteelliseen käsitteeseen, joka perustuu ajatukseen kahdesta perusluonteesta tai olemuksesta, jotka ovat toisistaan erillisiä mutta usein vuorovaikutuksessa. Termiä käytetään erityisesti kuvaamaan ajatusta, että todellisuus koostuu kahdesta pääkomponentista, kuten henkestä ja fyysisestä, hyvästä ja pahasta tai muista vastakkaisista käsitteistä.

Kaksoisrakenteen käsite on esiintynyt monissa kulttuureissa ja ajattelutavoissa. Esimerkiksi dualistiset uskonnolliset oppisuunnat, kuten manikealaisuus ja zoroastrismi, jakavat maailmankaikkeuden kahteen osaan: hyvään ja pahuuteen. Manikealaisuus, joka perustettiin 3. vuosisadalla, opetti, että maailma syntyi kahden perusvoiman, hyvän ja pahuuden, välisestä taistelusta. Zoroastrismissa Ahura Mazda edustaa hyvyyttä ja Angra Mainyu pahuutta, ja maailma on niiden välisen kamppailun paikka.

Filosofiassa dualismi on olennainen osa monia ajattelujärjestelmiä, kuten Descartes’n kartesiolaisuus, joka erottaa mielen ja ruumiin. Descartes’n mukaan mielen ja ruumiin välillä on selkeä erottelu, vaikka ne vaikuttavat toisissaan. Tieteellisellä alueella dualismi voi viitata esimerkiksi geneettiseen ja ympäristöön perustuvaan kaksijakoon, jossa perinnölliset ja ympäristölliset tekijät vaikuttavat yksilön kehitykseen.

Kaksoisrakenteen käsite on myös esitetty tieteen ja uskonnon suhteessa, jossa todellisuus ja uskonnolliset totuudet voivat olla erillisiä mutta samanaikaisesti olemassa. Tämän käsitteen kritiikkiä esittävät monismi ja materialismi, jotka kieltävät kahden perusluonteen olemassaolon ja korvaavat sen yhdellä perusperiaatteella, kuten aineellisuudella tai kokonaisuudella.