kadmiumpohjaiset

Kadmiumpohjaiset viittaa aineisiin ja yhdisteisiin, joissa kadmium (Cd) on keskeinen komponentti. Tämä termi kattaa sekä epäorgaaniset kadmiumyhdisteet että kadmiumpohjaiset materiaalit ja seokset. Kadmiumpohjaisten materiaalien ominaisuuksia ovat usein erikoiset elektroniikka- ja optiset ominaisuudet sekä suhteellisen laajat bandgap-alueet, mikä tekee niistä käyttökelpoisia tietyissä teknisissä sovelluksissa.

Käyttökohteet ja sovellukset:

- Puolijohteet ja fotoniikka: CdS ja CdTe -muodot sekä kadmiumista sisältäviä yhdisteitä käytetään valonilmaisussa, fotodetection-tekniikassa ja kvanttitikkujen valmistuksessa (esim. CdSe). CdTe on merkittävä materiaali ohutta kalvoa hyödyntävissä aurinkokennoissa.

- Pigmentit: Kadmiumpigmenttejä on käytetty historiallisesti kadmiumkeltaisissa ja kadmiumpun väriaineissa. Nykyisin niiden käyttö on rajoitettua ympäristö- ja terveysriskien vuoksi.

- Akut: Kadmiumpohjaiset akut, erityisesti Ni-Cd-akkutekniikka, ovat olleet yleisiä korkean virrankulutuksen sovelluksissa, mutta niitä on vähennetty tai korvattu ympäristöystävällisemmillä vaihtoehdoilla.

Terveys ja ympäristö: Kadmium on toksinen raskasmetalli, ja sen käytöstä sekä jätteiden käsittelystä asetetaan tiukat ympäristösäädökset. Kierrätys ja asianmukainen hävittäminen ovat olennaisia, ja EU-lainsäädäntö sekä muut säädökset ovat rajoittaneet ja ohjanneet kadmiumpitoisten tuotteiden käyttöä.

Nykytila ja kehitys: Kadmiumpohjaisten materiaalien käyttö on vähentynyt ympäristö- ja terveysriskien vuoksi. Joillakin aloilla, kuten CdTe-pohjaiset aurinkokennot, on kuitenkin edelleen teollista merkitystä, ja kierrätys on tärkeässä roolissa näiden materiaalien elinkaaren pitämisessä vastuullisena.

Historia: Kadmium löydettiin vuonna 1817 Friedrich Stromeyerilta, ja sen nimen uskotaan liittyvän latinankieliseen cadmia-kiveen. Kadmiumpohjaisten materiaalien tutkimus ja sovellukset ovat kehittyneet sen jälkeen merkittävästi.