kaasukromatografeja

Kaasukromatografia (GC) on analyyttinen laboratorio­menetelmä, jossa näyte höyrystetään injektorissa ja kuljetetaan kolonnin läpi liikkuvalla kaasulla. Kolonnin sisällä on staattinen faasi, jonka vuorovaikutukset erottavat näytteen komponentit. Erottelu perustuu kunkin yhdisteen haihtuvuuteen ja vuorovaikutukseen staattisen faasin kanssa.

Näyte injektoidaan ja sen yhdisteet kulkevat kolonnissa lämpötilaa ohjelmoidusti muuttaen, mikä parantaa erottelua. Kantajana käytetään yleensä heliumia tai vetyä; kaasun valinta vaikuttaa suoraan herkkyyteen ja analyysinopeuteen.

Kaasukromatografi käyttää kolonnityyppejä kuten kapillaarikolonneja sekä täytettyjä kolonneja. Kapillaarikolonnit antavat yleensä paremman erottelun, ja staattisen faasin valintaan vaikuttavat yhdisteiden polaarisuus sekä haluttu erotuskyky. Detektoreina yleisimpiä ovat palamisilmaisinta (FID), lämpöjohtavuusdetektori (TCD) sekä massaspektrometria (GC-MS), joka tarjoaa sekä erottelun että tiedon koostumuksesta.

Sovelluksia ovat ympäristöanalyysi (haitalliset yhdisteet ilmassa ja vedessä), öljy- ja kemianteollisuus, elintarvike- ja tuoksualue sekä lääketeollisuus ja oikeuslääketiede. Kaasukromatografia tarjoaa korkean erotuskyvyn ja herkkyyden pienillä näytteillä sekä nopean analyysin, mutta vaatii höyrystettävän ja lämpötilan kestäviä yhdisteitä sekä huolellista näytteenvalmistelua ja säännöllistä kalibrointia. Menetelmä kehitettiin 1950-luvulla Archer Martinin ja Richard Syn­gen toimesta, ja siitä on tullut keskeinen analyysityökalu monilla aloilla.