kaarevuuteen

Kaarevuuteen on suomen kielen kaarevuus-nimen illatiivimuoto. Se ei itsessään tarkoita uutta käsitettä, vaan ilmaisee liikettä tai muutosta kohti kaarevuutta tai tilaa, jossa kaarevuus on ominaisuus. Toisin sanoen se on kieliopillinen muoto, jolla viitataan suunnan tai kehityksen kohteeseen, jossa kaarevuus on kyse.

Sanan perusmuoto on kaarevuus, joka tarkoittaa taipuvuutta tai ominaisuutta olla kaareva tai muodostaa käyrä muoto. Illatiivi -een muodostaa sanasta kaarevuus kaarevuuteen ja ilmaisee suuntaa kohti tätä ominaisuutta. Näin ollen kaarevuuteen on eräänlainen kieltekninen tila- tai suunnanus, ei itsenäinen käsite.

Käyttöala ja konteksti: Kaarevuuteen esiintyy pääasiassa teknisissä ja tieteellisissä teksteissä sekä arkkitehtuurin, suunnittelun ja optiikan yhteyksissä, joissa puhutaan kaarevan muodon tai käyrään liittyvistä ominaisuuksista. Matematiikassa ja geometriassa kaarevuus on keskeinen käsite, mutta itse illatiivimuoto kaarevuuteen on käytännössä tyypillinen kieliopillinen muoto, jota käytetään ilmaisemaan suuntaa tai muuttuvaa tilaa kohti kaarevuutta.

Kielitieteellinen huomio: Illatiivi on yksi suomen sijamuodoista, jolla ilmaistaan siirtymää tai kohti suuntaa. Saman jakeen yhteydessä kaarevuus voi saada muita taivutusmuotoja, kuten nominatiivissa kaarevuus tai adjektiivista johdettuja ilmauksia. Liittyvät termit ovat kaarevuus (perusmuoto) ja kaareva (as insiin). Kaarevuuteen ei muodosta erillistä uutta käsitettä, vaan on osa kaarevuus-sanan taivutusjärjestelmää.