jäännösmagnetointi

Jäännösmagnetointi viittaa siihen magneettiseen tilaan, joka jää materiaaliin sen jälkeen, kun ulkoinen magneettikenttä on poistettu. Tämä ilmiö on keskeinen ferromagneettisten materiaalien, kuten raudan, nikkelin ja koboltin, ominaisuus. Kun näitä materiaaleja altistetaan ulkoiselle magneettikentälle, niiden atomien magneettiset momentit pyrkivät suuntautumaan kentän mukaisesti. Kentän poistamisen jälkeen osa tästä suuntautumisesta säilyy, mikä johtaa pysyvään magneettisuuteen eli jäännösmagnetointiin.

Jäännösmagnetointiin vaikuttavat useat tekijät, kuten materiaalin tyyppi, sen lämpötila ja magneettikentän voimakkuus, jolle se on altistettu. Esimerkiksi kovemmilla magneettisilla materiaaleilla, kuten teräksellä, on tyypillisesti suurempi jäännösmagnetointi kuin pehmeämmillä materiaaleilla, kuten raudalla. Tämä tekee kovemmista materiaaleista sopivia pysyvien magneettien valmistukseen, kun taas pehmeämpiä materiaaleja käytetään usein sähkömagneettien ytiminä, joissa magneettikentän on pystyttävä muuttumaan nopeasti.

Jäännösmagnetointi on tärkeä ilmiö monissa teknologisissa sovelluksissa, kuten magneettinauhoissa, kiintolevyissä ja sähkömagneeteissa. Se mahdollistaa tietojen tallentamisen ja tiedon säilyttämisen myös silloin, kun ulkoinen virta tai kenttä ei ole enää läsnä. Lisäksi jäännösmagnetointia hyödynnetään geofysiikassa maan magneettikentän tutkimisessa, sillä kivien ja sedimenttien jäännösmagnetointi kertoo niiden muodostumisajan magneettisesta tilasta.