jäädytysmenetelmät

Jäädytysmenetelmät, tai kryokonservointi, ovat tekniikoita, joilla biologista materiaalia, kuten soluja, kudoksia tai kokonaisia organismeja, säilytetään erittäin alhaisissa lämpötiloissa, tyypillisesti nestemäisen typen (-196 °C) tai kuivan jään (-78.5 °C) avulla. Tavoitteena on estää solujen ja kudosten hajoaminen ja säilyttää niiden elinkelpoisuus pitkäksi aikaa.

Prosessiin kuuluu yleensä useita vaiheita. Ensimmäiseksi materiaali valmistellaan ja siihen lisätään kriosuojausaineita. Nämä aineet, kuten dimetyylisulfoksidi (DMSO) tai glyseroli, estävät jäähdytysprosessin aikana tapahtuvaa haitallista jääkiteiden muodostumista solujen sisälle. Tämän jälkeen materiaalia jäähdytetään hallitusti tiettyyn lämpötilaan ja lopuksi siirretään erittäin matalaan säilytyslämpötilaan. Nopea jäähdytys on usein tärkeää, jotta minimoidaan soluvauriot.

Sulatettaessa materiaali lämmitetään nopeasti, jotta vältetään jääkiteiden muodostuminen uudelleen, ja kriosuojausaineet poistetaan. Jäädytysmenetelmiä käytetään laajasti esimerkiksi hedelmällisyyshoidoissa (siittiöiden, munasolujen ja alkioiden säilytys), lääketieteellisessä tutkimuksessa, eläinten geenipankkien ylläpidossa ja elinluovutusten mahdollistamisessa. Tulevaisuudessa menetelmien kehittyessä voidaan kuvitella myös kokonaisten elinten tai jopa ihmisten jäädyttämistä pitkäaikaista säilytystä varten. Menetelmien tehokkuus ja soveltuvuus vaihtelevat riippuen säilytettävästä materiaalista ja sen monimutkaisuudesta.