järjestelmärakenne

Järjestelmärakenne (järjestelmän arkkitehtuuri) tarkoittaa järjestelmän rakenteen määrittelyä ja kuvaamista: sen koostuvien osien, näiden osien väliset suhteet, rajapinnat sekä tiedon- ja toimintavirtojen kulku. Rakenteen tarkoituksena on vastata siihen, miten vaatimukset toteutetaan käytännössä, sekä tarjota tehtävä- ja vastuuselvitys eri sidosryhmille.

Järjestelmärakenne kattaa sekä loogisen että fyysisen näkökulman. Looginen arkkitehtuuri kuvaa järjestelmän toiminnalliset yksiköt, niiden vastuut ja rajapinnat, kun taas fyysinen arkkitehtuuri osoittaa, miten nämä osat sijoitetaan infrastruktuuriin, millaisia laitteita, verkkoyhteyksiä ja käyttöönotettavia palveluita käytetään. Jakelu, modulaarisuus, yhteensopivuus sekä skaalautuvuus ovat keskeisiä käsitteitä.

Tyypillisiä arkkitehtuurin malleja ovat kerroksittainen, asiakas-palvelin, palveluväylä- tai mikroservice-pohjainen arkkitehtuuri sekä tapahtumapohjainen mallinnus. Järjestelmän arkkitehtuuri voidaan esittää useilla näkymillä tai malleilla (esimerkiksi komponentti-, palvelu-, data- tai käyttökokemusnäkymät), jolloin eri sidosryhmät näkevät olennaiset osat. Arkkitehtuurin kuvausta varten käytetään usein arkkitehtuurikuvausta (ADR) sekä standardeja kuten ISO/IEC/IEEE 42010.

Rakenteen suunnittelu on osa järjestelmäsuunnittelun elinkaarta: vaatimusten analysoinnista, vaihtoehtojen arvioinnista, arkkitehtuurin päätösten tallentamisesta ja arkkitehtuurin jatkuvasta arvioinnista kehityksen aikana. Tavoitteena on saavuttaa laadulliset ominaisuudet kuten käytettävyys, luotettavuus, suorituskyky, turvallisuus ja ylläpidettävyys.