joukkovelkakirjoille

Joukkovelkakirjoille on suomen kielen allatiivin monikko, jossa perusmuodon joukkovelkakirja taivutaan -ille-päätteellä. Tämä muotoä käytetään kielessä ilmaisemaan suuntaa, kohdistusta tai allokointia: esimerkiksi sijoitusjoukossa voi puhua "sijoituksista joukkovelkakirjoille" tarkoittaen sijoituksia bondien kohteelle. Itse termi ei ole erillinen instrumentti, vaan kieliopillinen muoto, jota käytetään kontekstissa, jossa viitataan bond-sijoituksiin.

Joukkovelkakirjat ovat velkainstrumentteja, joita julkisyhteisöt, kunnat ja yritykset käyttävät rahoituksen keräämiseen. Sijoittajat saavat säännöllisiä kuponkimaksuja ja pääoman takaisin maturiteetin lopussa. Kuponkikorko voi olla kiinteä tai vaihtuva, ja joukkovelkakirjoja voidaan hinnoitella ja käydä kauppaa ennen eräpäivää. Pienimmän sijoitusmenon, juoksuajankohdan ja nimellisarvon olemassaolo ovat yleisiä piirteitä.

Joukkovelkakirjoja on erilaisia tyyppejä: valtion joukkovelkakirjat (valtion lainat), kunnalliset ja yritysjoukkovelkakirjat. Lisäksi ne voivat olla vakuudellisia tai vakuudettomia, ja joissain tapauksissa ne voivat olla konvertoitavissa (muuntovelkakirjat). Markkinoilla ne voivat liikkua sekä ensisijaisessa (uudet liikkeeseenlaskut) että toissijaisessa (kaupankäynti) kaupankäynnissä.

Riskit ja sääntely ovat olennaisia tekijöitä. Arviointiin vaikuttavat luottoriski, korkoriski ja likviditeettiriski. Suomessa joukkovelkakirjoja säätelevät sekä kansallinen Finanssivalvonta että EU:n rahoitusmarkkinoiden säädökset, ja luottoluokitukset tarjoavat apua sijoittajien riskin arvioinnissa. Käytännössä termi joukkovelkakirjoille korostuu usein lauseissa, joissa puhutaan varojen allokoinnista bond-sijoituksiin.