jokilaaksot

Jokilaaksot ovat jokien varrella sijaitsevia maastoalueita, joiden muoto ja rakenne ovat muotoutuneet veden kulun ja maaston liikkeiden yhteisvaikutuksesta. Joki kuluttaa laakson pohjaa ja siirtää sedimenttejä, ja maaston kohoaminen sekä jääkauden jälkeinen eroosio ovat muokanneet laakson reunoja. Tuloksena syntyy usein sekä jyrkkäreunaisia että laajempia laaksoalueita, joiden ominaisuudet määräytyvät kivilajiston, veden virtausnopeuden ja sedimentaation mukaan.

Jokilaaksoja voidaan luokitella yleisimmin V- ja U-muotoisiin laaksoihin. V-muotoiset laaksot ovat tyypillisiä, kun joki eroosion voimalla leikkaa kallio- ja sedimenttiseinät, jolloin laakson pohja kapenee. U-muotoiset laaksot ovat usein jäätiköiden muovaamia: niiden pohja on laajempi ja reuna-alueet jyrkkiä. Myös meanderointi ja veden kautta syntynyt historia vaikuttavat laakson nykyiseen muotoon.

Jokilaaksoilla on suuri ekologinen ja taloudellinen merkitys. Ne tukevat monipuolista kasvistoa ja eläimistöä vesistöjen läheisyydessä, sekä tarjoavat viljelys- ja metsätalousalueita. Ne toimivat myös kulkureitteinä sekä kuuluvat vesienhallinnan, energiatuotannon ja infrastruktuurin rakentamisen kannalta tärkeisiin kokonaisuuksiin.

Suomessa jokilaaksot ovat yleisiä suurten ja keskisuurten jokien varsilla sekä Etelä- ja Keski- sekä Itä-Suomessa. Ne muodostavat olennaisen osan maisemasta, kulttuuriperinteestä ja taloudesta, ja niiden tilaa seurataan vesistö- ja maankäyttöpolitiikassa sekä suojelutoimenpiteissä.