jalkaväestä

Jalkaväki on sotilaallinen ala, jonka tehtävänä on taistella pääasiassa jalkaisin maalla. Jalkaväen keskeinen rooli on vallata, pitää ja hallita maastoa sekä tukea muita joukko-osastoja. Infanterian toiminta perustuu liikkuvuuteen, havaitsemiseen ja tulivoimaan sekä kykyyn toimia useissa maasto-olosuhteissa, kuten metsissä, kaupungeissa ja maanteillä. Modernissa sodankäynnissä jalkaväki käyttää sekä kevyitä että raskaita aseistus- ja tukevarusteita, ja se toimii usein yhdessä motorisoitujen tai mekaanisesti varustettujen joukkojen kanssa.

Organisaatio: Jalkaväen yksiköt jaetaan pienimmistä yksiköistä suurempiin: ryhmiin, komppanioihin ja pataljoonihin sekä lopulta suurempiin muodostelmiin kuten prikaateihin. Jokaisessa yksikössä painopiste on yhteistoiminnassa ja kenttäkelpoisuudessa; aliupseerien johtama taistelu. Moderni jalkaväki on usein motorisoitua tai mekaanisesti varustettua, jolloin sotilaat kulkevat ajoneuvoilla mutta voivat siirtyä ja taistella myös jalkaisin. Tukiyksiköt, kuten lääkintä, pioneeritoiminta ja tulenjohtoon liittyvät yksiköt, tukevat taistelua.

Historia ja kehitys: Historian saatossa jalkaväki on muodostanut armeijoiden perusta. Aseiden kehitys on muokannut jalkaväen taistelutapoja musketeista alkaen kohti rynnäkkäaseja sekä myöhemmin motorisoituja ja mekaanisesti tuettuja yksiköitä. Nykyään jalkaväen tehtäviin kuuluu sekä nopean reagoinnin että pitkäkestoisen puolustuksen toteuttaminen sekä ilmavoimien ja tykistön tukeminen.

Varustus ja taktiset periaatteet: Varustus koostuu pääasiassa rynnäkkäaseista ja konekivääreistä, sekä käsikranaateista ja kevytasusteista. Taktisesti jalkaväki hyödyntää tulijoukkoa ja liikkeen periaatetta sekä soveltaa kaupungissa ja maastossa operoivia, pienryhmän tasolla toteutettavia hyökkäys- ja puolustustoimia.