jalkaväki

Jalkaväki on armeijan maavoimien pääosasto, jonka tehtävänä on taistelu maalla jalan, maaston hallinta sekä tiedustelu ja tukitoimet muille joukko-osastoille. Termi juontaa sanasta 'jalka', joka viittaa jalanliikkeeseen ilman ratsuja tai ajoneuvoja. Jalkaväen voimat muodostuvat pienryhmistä, taisteluyksiköistä sekä suuremmista kokonaisuuksista kuten pataljoonat, rykmentit, prikaatit ja divisioonat. Nykyisin jalkaväkeä toteutetaan sekä perinteisenä jalanryhmänä että mekanisoituna, jossa joukko liikkuu ja taistlee ajoneuvojen turvin.

Varustukseltaan jalkaväen aseistukseen kuuluvat nykyaikaiset henkilökohtaiset aseet, kuten pääaseet ja konekiväärit, sekä suojavarusteet ja muuta taistelutarviketta. Mekanisoidussa jalkaväessä käytetään taisteluajoneuvoja tai muita kevyitä ajoneuvoja liikkumiseen ja taisteluun, mikä lisää liikkuvuutta ja suojelua.

Jalkaväen historia ulottuu varhaiseen moderniin aikaan ja se on ollut keskeinen osa suuria konflikteja kautta vuosisatojen. Suomessa jalkaväki on ollut keskeinen osa talvisotaa ja jatkosotaa sekä myöhemmin modernisoidussa puolustusvoimien rakenteessa. Nyky-Suomessa jalkaväen kehityksen painopiste on monimuotoisessa kyvyssä: sopeutuminen arktisiin oloihin ja kaupunkiympäristöihin, yhteistoiminta muiden joukko-osastojen kanssa sekä kyky toimia sekä perinteisessä että mekanisoidussa muodossa.