jalkahaavojen

Jalkahaavat ovat jalkaterän ihon tai sen alla olevien kudosten avonaisia haavoja. Ne ovat yleisiä diabeetikoilla sekä alaraajojen verenkiertohäiriöistä kärsivillä ja voivat syntyä pienistä vammoista, joiden paraneminen on hidasta. Haavat voivat olla kivuttomia neuropatian vuoksi, mutta ne voivat myös tulehtua ja aiheuttaa kipua.

Syyt ja riskitekijät koostuvat neuropatiasta, verenkiertohäiriöistä sekä mekaanisesta kuormituksesta ja vaaroista. Diabeteksen, ikääntymisen, tupakoinnin, huonon jalkahygienian, ylipainon ja immuniteetin heikkenemisen merkitys on huomattava. Infektioiden riski kasvaa, kun haavasta tulee vaikeasti paraneminen.

Haavat luokitellaan usein neuropatisiin, iskeemisiin ja näiden yhdistelmiin. Wagnerin sekä University of Texasin luokitukset ovat yleisiä, ja ne kuvaavat haavan syvyyttä, nekroositasoa sekä tulehduksen astetta. Tämä auttaa hoito-ohjeiden suunnittelussa.

Diagnoosi perustuu haavan tutkimukseen, hermotestaukseen (monofilamentti), verenkierron arviointiin (ankle-brachial index) sekä tarvittaessa kuvantamiseen. Haavasta voidaan ottaa näyte bakteeriviljelmää varten, jos infektio epäillään. Osteomyleeetin tai syvien kudosten tulehduksen epäily vaatii lisämistöä.

Hoito painottuu haavan paranemisen tukemiseen: puhdistus ja nekroottisen kudoksen poisto, asianmukaiset haavanhoitotuotteet sekä kuormituksen vähentäminen (offloading). Infektiohoito perustuu antibiootteihin, joita säädetään näytteen mukaan. Vakavissa tai iskeemisissä haavoissa voidaan tarvita verenkierron parantavaa toimenpidettä; joissain tapauksissa voi harkita kirurgista hoitoa tai rekanalisaatiota.

Ennaltaehkäisy koostuu päivittäisestä jalkojen tarkastamisesta, hyvän ihonhoidon ylläpitämisestä, sopivista jalkineista sekä verensokerin ja yleisen terveyden hallinnasta. Ennuste riippuu haavan syvyydestä, infektion kehittyneisyydestä ja verenkierron tilasta; oikea-aikainen hoito parantaa paranemismahdollisuuksia ja vähentää amputaatioriskiä.