järjestelmätason

Järjestelmätaso kuvaa näkökulmaa järjestelmän suunnittelussa ja arvioinnissa, jossa tarkastellaan kokonaisuutta sen rajoineen, sidosryhmiensä ja vaatimuksineen. Tässä tasossa kiinnitetään huomiota järjestelmän päätoimintoihin, rajapintoihin sekä ei-toiminnallisiin vaatimuksiin kuten suorituskykyyn, luotettavuuteen, käytettävyyteen ja turvallisuuteen. Järjestelmätason suunnittelu määrittelee, miten suurimmat osat—alijärjestelmät ja moduulit—ovat vuorovaikutuksessa ja miten ne integroidaan ympäröivään toimintaympäristöön.

Järjestelmätaso eroaa komponentti- ja alijärjestelmä-tason tarkastelusta siinä, että tässä tarkastellaan kokonaisuutta ja sen rajapintoja sekä yhteentoimivuutta laajemmin. Tähän tasoon liittyvät arkkitehtuuriset näkymät voivat olla kontekstin näkymä, looginen arkkitehtuuri, fyysinen toteutus sekä jakelu- ja käyttöympäristön näkökulmat. Käytetyiksi menetelmiksi voivat olla SysML- ja UML-pohjaiset kuvauskeinot sekä arkkitehtuuripatternit.

Käytännön sovelluksia: ohjelmistoprojekteissa järjestelmätason suunnittelu kattaa suurten moduulien määrittelyn, ulkoisten rajapintojen kuvaamisen, tiedonvirtauksen sekä järjestelmän käyttöönoton. Upotettujen järjestelmien kontekstissa järjestelmätason suunnittelu huomioi rajoitukset kuten virrankulutus, vasteaika sekä turvallisuusvaatimukset. Liiketoiminnan kontekstissa järjestelmätason tehtävä on varmistaa, että järjestelmä täyttää sidosryhmien tarpeet ja toimittaa asetetut tavoitteet.

Metodit ja työkalut: system-arkkitehtuurikuvaukset, SysML, UML sekä arkkitehtuurimallit. Haasteina ovat monitahoisuus, riippuvuudet, jäljitettävyys vaatimuksista arkkitehtuuriin sekä riittävä yhteentoimivuus erilaisten järjestelmien kanssa. Oikea järjestelmätason suunnittelu parantaa järjestelmän kokonaistehokkuutta, sopeutumiskykyä ja ylläpidettävyyttä.