jäännösklooripitoisuus

Jäännösklooripitoisuus viittaa kloorin määrään, joka jää jäljelle desinfioinnin jälkeen vedessä tai muussa aineessa. Se on keskeinen käsite vedenkäsittelyssä ja uima-altaiden hygieniassa, sillä riittävä jäännösklooripitoisuus varmistaa, että vesi pysyy desinfioituna ja suojaa kuluttajia taudinaiheuttajilta. Klooria lisätään yleensä tuhoamaan bakteereja, viruksia ja muita mikro-organismeja. Kun kloori reagoi näiden epäpuhtauksien kanssa, sen pitoisuus vedessä laskee. Jäännöskloori on se osa lisätystä kloorista, joka ei ole vielä reagoinut.

Jäännösklooripitoisuutta mitataan yleensä milligrammoina litrassa (mg/l) tai osina miljoonasta (ppm). Suositeltavat jäännösklooripitoisuudet vaihtelevat käyttötarkoituksen mukaan. Juomavedessä tavoitteena on yleensä pitää jäännösklooripitoisuus riittävän korkeana estämään mikrobikasvua putkistoissa, mutta samalla liian korkea pitoisuus voi vaikuttaa veden makuun ja hajuun. Uima-altaissa riittävä jäännösklooritaso on välttämätön uimareiden terveyden turvaamiseksi ja levien kasvun ehkäisemiseksi. Liian matala pitoisuus ei riitä desinfiointiin, kun taas liian korkea pitoisuus voi aiheuttaa ärsytystä silmissä ja iholla.

Jäännösklooripitoisuuteen vaikuttavat monet tekijät, kuten veden lämpötila, pH-arvo ja orgaanisten aineiden määrä. Korkeampi lämpötila ja pH laskevat kloorin tehoa ja siten jäännösklooripitoisuutta, jos klooria ei lisätä uudelleen. Myös auringonvalo voi hajottaa klooria. Siksi jäännösklooripitoisuutta on seurattava säännöllisesti ja tarvittaessa säädettävä kloorin lisäyksellä. Mittaus suoritetaan yleensä käyttämällä klooritabletteja tai nestemäisiä testiliuskoja, jotka muuttavat väriä kloorin pitoisuuden mukaan.