itsetuntemus

Itsetuntemus tarkoittaa yksilön kykyä ymmärtää omia ajatuksiaan, tunteitaan, motiivejaan sekä arvojaan, vahvuuksiaan ja kehittämistarpeitaan. Se koostuu sekä kuvan itsestä (itsetunto ja identiteetti) että kyvystä tunnistaa, miten erilaiset tilanteet ja tunteet vaikuttavat omaan käyttäytymiseen. Itsetuntemus kehittyy reflektoinnin, palautteen ja elämänkokemusten kautta, ja se on dynaaminen: sama ihminen voi kokea itsetuntemuksensa tarkentuvan tai muuttuvan eri elämäntilanteissa.

Hyödyt löytyvät paremmasta päätöksenteosta sekä siitä, että toiminta voidaan linjata omiin arvoihin ja vahvuuksiin. Itsetuntemus tukee tunteiden säätelyä, stressin hallintaa ja ihmissuhteiden laatua, ja se edistää sekä ammatillista että henkilökohtaista hyvinvointia.

Itsetuntemuksen keskeisiä ulottuvuuksia ovat itsetunto ja itsekäsitys (kuva omasta arvosta ja identiteetistä), emotionaalinen tietoisuus (kyky tunnistaa ja ymmärtää omia tunteitaan sekä niiden vaikutusta toimintaan), sekä arvot ja tavoitteet. Lisäksi itsetuntemusta rakentaa kyky havaita omat vahvuudet ja kehittämistarpeet sekä ymmärtää, miten omat motivaatiot ohjaavat valintoja.

Menetelmät ja lähestymistavat itsetuntemuksen kehittämiseen voivat sisältää reflektointia, päivittäistä kirjoittamista tai päiväkirjan pitämistä, mindfulness- tai meditaatioharjoituksia, palautteen keräämistä lähipiiriltä tai työyhteisöstä sekä ammatillista coachingia tai terapiaa. Erilaiset persoonallisuus- ja arvoraportit voivat tarjota lisäperspektiiviä, mutta niitä on tulkittava yhdessä kokemusten ja arjen ratkaisujen kanssa.

Haasteina itsetuntemukselle voivat olla kognitiiviset vääristymät, kuten sosiaalisen hyväksynnän hakeminen, sekä kulttuuriset odotukset, jotka rajoittavat rehellistä itsetutkiskelua. Itsetuntemus on jatkuva, elämän mittainen prosessi eikä lopullinen totuus.