istumattomuus

Istumattomuus on suomenkielinen termi, joka kuvaa istumisen kyvyttömyyttä tai sitä, ettei ihminen voi asettua istumaan. Sanaa muodostuu verbistä istua sekä -mattomuus-päätteestä, joka ilmaisee puutetta tai epäkelpoisuutta. Käytännössä istumattomuus voi viitata sekä tilaan, jossa istuminen ei ole mahdollista esimerkiksi kivun, halvauksen, jokin neurologisen tai ortopedisen sairauden vuoksi, että eli tilaan, jossa yksilö välttää istumista kokonaan.

Käyttökonteksteja on eri tavoin. Lääkinnällisessä kontekstissa istumattomuus voi johtua vaiheittaisesta tai pysyvästä toimintakyvyn menetyksestä, joka estää asettumisen lattialle, tuolille tai selkänojaan. Kuntoutuksessa tilaa voidaan tarkastella tilannesidonnaisesti: esimerkiksi kivunhallinnan, lihasjäykkyyden tai tasapainohäiriöiden vuoksi istuminen voi olla haastavaa tai vaarallistakin. Ergonomisessa tai arkielämän yhteydessä termiä käytetään harvoin kuvaamaan tilaa, jossa henkilö pyrkii välttämään istumista, esimerkiksi pitämällä taukoja seisomisen tai liikkumisen kautta. Tällöin puhutaan ennemmin istumisen välttämisestä kuin kokonaisesta istumattomuudesta.

Hoito ja kuntoutus riippuvat syystä. Yleisiä tavoitteita ovat kivunlievitys, liikealueen palauttaminen ja toimintakyvyn tukeminen fysioterapialla, nivelten tukea antavilla apuvälineillä sekä tarvittaessa kirurgiset ratkaisut. Ennaltaehkäisevästi suositellaan säännöllistä liikuntaa, hyvä ryhti sekä riittävä taukojen pitäminen istumisessa, jos istuminen on välttämätöntä.

Lähentäviä käsitteitä ovat sedentarismi ja istumisen vähentäminen arjessa. See also: istuminen, fysioterapia, liikunta.