isotoppisuhteilla

Isotooppisuhteilla viitataan luonnossa esiintyvien isotooppien suhteellisiin osuuksiin. Isotoopit ovat saman alkuaineen atomeja, joilla on sama määrä protoneja mutta eri määrä neutroneja ytimessään. Tämä ero neutronien määrässä johtaa eroon atomimassassa. Isotooppisuhteet ovat tyypillisesti melko vakaita tietylle alkuaineelle ja tietyssä paikassa maapallolla, mutta ne voivat vaihdella esimerkiksi geologisen historian, alkuperän tai prosessien mukaan, joissa aine on ollut osallisena.

Eri isotooppien suhteellista yleisyyttä mitataan käyttämällä massaspektrometriaa. Nämä mittaukset ilmaistaan usein δ (delta) -arvoina, jotka kuvaavat mitattua isotooppisuhdetta suhteessa kansainvälisesti sovittuun standardiin. Näitä isotooppisuhteita käytetään laajasti tieteellisissä tutkimuksissa. Esimerkiksi geologiassa isotooppisuhteita hyödynnetään kallioperän syntyperän selvittämisessä, mineraalien iän määrittämisessä ja paleoklimaattisten olosuhteiden rekonstruoinnissa. Biologiassa ja ympäristötieteissä niitä voidaan käyttää ravintoketjujen tutkimiseen, eläinten muuttoreittien seuraamiseen ja saastelähteiden tunnistamiseen. Myös arkeologiassa isotooppianalyysi voi auttaa ymmärtämään muinaisten ihmisten ruokavaliota ja liikkumista.