isosyanaatteihin

Isosyanaatit ovat orgaanisia yhdisteitä, joissa isocyanat-ryhmä on -N=C=O. Ne voivat esiintyä yksittäisinä monomeereinä tai pidemmissä diisoksyanaatti- tai polymeerirakenteissa. Isosyanaattiryhmä tekee yhdisteistä erittäin reaktiivisia, ja niiden kemialliset reaktiot ovat keskeisiä muovin ja aineiden valmistuksessa.

Yleisimmät isosyanaattityypit ovat aromattiset ja alifaattiset diisosyanaatit. Aromattisia esimerkkejä ovat toluenidiisoksyanaatit (TDI) ja metyleenidifenylidiisoksyanaatit (MDI). Aldifattisia vaihtoehtoja ovat hexametyylidiisoksyanaatti (HDI) sekä isoforoni diisoksyanaatti (IPDI). Moniin kaupallisiin käyttötarkoituksiin käytetään sekä monomeerejä että polymeerisiä isosyanaatteja, jotka muodostavat uretaaniyhteyksiä polyolien kanssa.

Käyttö ja merkitys: isosyanaatit ovat keskeinen rakennusosa polyuretaanien valmistuksessa. Ne reagoivat alkoholeilla (tuottaen uretaanilinkkejä), amineilla (tuottaen ureahartsia) ja vedellä (tuottaen amineja ja hiilidioksidia). Tämä tekee niiden käsittelystä vaativaa: kosteutta ja kosteudesta aiheutuvaa paineilmaa on vältettävä, ja reaktiot voivat olla exothermisiä. Siksi on noudatettava turvallisuusohjeita, käytettävä asianmukaisia suojavarusteita ja valvottava ilmanvaihtoa.

Tuotanto ja sääntely: teollisesti isosyanaatteja valmistetaan useilla reiteillä, usein diisoksyanaattien tuottamiseksi diamineistä tai phosgene-vesistä reittejä hyödyntäen, sekä phosgene-vapaita menetelmiä kehitettäessä. Isosyanaatteja säädellään tiukasti turvallisuus- ja työterveysmääräyksin, ja useissa maissa sovelletaan voimakkaita ALT- ja PEL-arvoja sekä tarkkaa valvontaa altistumisessa.

Käytännön huomio: isosyanaatit ovat keskeisiä polyuretaanien tuotannossa, mutta niiden herkkyys aiheuttaa allergia- ja hengitysterveysriskin; työntekijöiden suojelu on olennaista.