isostasiaan

Isostasia on geofysikaalinen käsite, jonka mukaan Maan litosfääri kelluu asthenosfäärin päällä ja asettuu pystysuuntaiseen tasapainoon. Topografian ja kuorikerroksen rakenteen vuoksi kuoren massa kompensoi mantelin vastusta: paksumpi tai tiheämpi kuori muodostaa syvemmän juuren ja kohoaa alueiden yllä, kun kevyempi kuori kohoaa pinnalle.

Kaksi klassista isostasiamallia ovat Pratt- ja Airy-isostasia. Pratt-isostasiassa kuorikerroksen tiheyseroilla kompensoidaan korkeuteen, eli kuoren pituudet ovat samat mutta tiheydet vaihtelevat. Airy-isostasiassa kuorikerroksen paksuus muuttuu: vuoristojen alla on paksumpi kuori, joka ulottaa juuren syvälle manteliin.

Tämän lisäksi nykyaikaisiin malleihin sisältyy flexural isostasia ja dynaaminen isostasia, joissa isostaatinen tasapaino ei ole staattinen, vaan mantlen konvektion ja lämpötilojen vaihtelun aiheuttama.

Näyttöä isostasiasta on monin: jäätiköitymisen jälkeen maa kohenee, sekä GPS- ja gravimetriset mittaukset osoittavat alueiden kuorten reaktiot. Lisäksi seismiset tutkimukset tukevat juurien olemassaoloa alhaisten tai korkeiden alueiden alla.

Esimerkkejä kokonaiskuvassa: Fennoskandian postjäätiköidyn alueen kohoaminen on klassinen esimerkki isostasiaan liittyvästä palautumisesta. Merenalaisilla alueilla isostasia selittää suuria vuoristojen ja syvenevien kuorijuuren eroja.