ionisointiperusteiset

Ionisointiperusteiset ovat tieteellisessä käytössä adjektiivi, jolla viitataan ilmiöihin, menetelmiin ja malleihin, joissa ionisaatio on keskeinen mekanismi. Termi korostaa, että tulkinta ja mittaukset pohjautuvat näytteen ionisointiin sekä siihen liittyviin prosesseihin, kuten ionien syntyyn, siirtymiseen ja reaktioihin.

Termi on vakiintunut erityisesti analyyttisessä kemiassa, massaspektrometriassa ja materiaaleihin liittyvissä tutkimuksissa. Sitä käytetään sekä kuvaamaan yksittäisiä menetelmiä että laajempia periaatteita. Esimerkkejä ovat ionisointiin perustuvat analyysit, joissa signaalin syntyminen riippuu ionien muodostumisesta ja siitä, miten tehokkaasti näytteessä tapahtuu ionisaatiota.

Hyödyt liittyvät usein mahdollisuuteen suurentaa herkkyyttä ja saada suorempia, ionien kautta ilmentyviä mittaustuloksia. Rajoitteita ovat ionisaation vaihtelu näytteestä ja olosuhteista riippuen, mikä voi heikentää toistettavuutta sekä kvantitatiivista tarkkuutta. Tämän vuoksi ionisointiperusteisten menetelmien validointi ja kalibrointi ovat keskeisiä.

Termiä käytetään laajasti tieteellisessä tekstissä, ja sitä voidaan tarkentaa kontekstin mukaan, esimerkiksi ionisointiperusteiset mittaukset tai menetelmät. Lähestymistapaa voidaan soveltaa analyyttisissä, fysikaalisissa ja materiaalitieteellisissä tutkimuksissa, joissa ionisaatio näytteessä määrittää signaalin syntyä.