inventointien

Inventointi on suomen kielen sana, jolla tarkoitetaan keksintöjen tekemistä tai uuden idean kehittämistä. Sen genetiivinen monikko inventointien esiintyy viittaamalla joko useisiin keksintöihin tai inventointiprosesseihin; se voi ilmentää sekä yksittäisiä keksintöjä että kollektiivista toimintaa. Arkipäiväisessä kielessä käytetään yleisimmin sanaa keksinnöt, kun taas inventointi on erikoisalan termi, jota käytetään tieteellisissä, historiallisissa ja oikeudellisissa teksteissä.

Etymologia ja kielioppi: Inventointi on muodostettu -ointi-nimisestä nominaalisesta jäännöksestä, joka on sopeutunut sanasta invention sekä latinalaisesta inventio-käsitteestä. Suomen kielen morfologiassa -ointi toimii nounin muodostussovelluksena, ja genetiivisen monikon pääte -ien ilmaisee monikollista omistussuhdetta tai yhteyttä useisiin ilmiöihin.

Käyttö: Inventointia tai inventointeja käytetään usein akateemisissa, historiallisissa tai oikeudellisissa yhteyksissä kuvaamaan sekä inventointiprosessia että siihen liittyviä ilmiöitä. Arkipäiväisessä kielenkäytössä sanaa käytetään harvemmin; selkeämpi vaihtoehto on yleensä keksinnöt tai innovaatiot. Joissakin teksteissä inventointien ilmaisua käytetään yleissanana kuvaamaan koko joukon kehityksiä.

Esimerkkilauseet: Inventointien eettiset vaikutukset ovat olleet tutkimuksen kohteena. Keksinnöt ovat siten olleet ratkaisevassa asemassa teollisessa kehityksessä.

Näihin liittyvät termit: keksintö, keksinnöt, innovaatiot, patentointi, innovaatiotoiminta.