intensiteetteja

Intensiteetteja tarkoittaa useita intensiteetin käsitteeseen liittyviä suureita, jotka kuvaavat voimakkuuden jakautumista tilaan, pinta-alaa tai suuntaa. Sana ja sen ilaistuvat määritelmät vaihtelevat kontekstin mukaan, mutta yleisesti intensiteetti kertoo, kuinka voimakas jokin ominaisuus on tietyllä alueella tai suunnassa. Intensiteetteja käytetään erityisesti fysiikassa, tekniikassa ja mittaustieteissä, ja niitä voidaan tarkastella sekä radiometrisina että fotometrisinä suureina sekä äänenkäsittelyssä.

Radiometrisessä ja fotometrisessä yhteydessä keskeisiä intensiteetteja ovat muun muassa säteilyn intensiteetti I, joka tarkoittaa lähteestä per suuntaa emittedin säteilyn kokonaisvoimakkuutta per steradi (W/sr). Lähdön valovirran intensiteetti (valovirran voimakkuus) I_v, mitattuna kandela (cd), kuvaa valonlähteen emittoimaa voimakkuutta per suunta. Pinnalle saapuvan säteilyn tiheyttä kutsutaan irradianssiksi E, yksikkö on W/m^2. Radianssi L kuvaa säteilyn jakautumista sekä pintaan että suuntaan kohti (W/(m^2 sr)).

Äänisektorilla intensiteetti I tarkoittaa usein keskimääräistä tehoa per pinta-ala, mittayksikkönä W/m^2, ja se liittyy äänenpaineeseen sekä käytettävien medioiden ominaisuuksiin. Muita kontekstikohtaisia intensiteetteja voi esiintyä esimerkiksi sähkö- tai kemiallisissa prosesseissa, joissa intensiteetti kuvaa voimaa, tiheyttä tai virtaa tietyllä alueella.

Intensiteetteja käytetään muun muassa valaistuksen, akustiikan, turvallisuusrajojen sekä energiatehokkuuden suunnittelussa ja mittauksissa. Oikean määritelmän ja yksikön valinta riippuu siitä, millaisesta ilmiöstä on kyse ja mikä geometria tai suunta on olennaista.