integrointiasetukset

Integrointiasetukset ovat ohjelmisto- ja laskentaympäristöissä käytettäviä konfiguroitavia vaihtoehtoja, joiden kautta numeerisen integraation suoritus voidaan ohjata. Ne määrittelevät, miten integraatio lasketaan, millaista tarkkuutta tavoitellaan ja miten tehokkuus ja luotettavuus tasapainotetaan. Tyypillisesti integrointiasetukset koskevat sekä yksittäisiä laskentoja että sarjoja tai tarjolla olevia kirjastoja.

Yleisimmät asetukset ovat muun muassa käytettävä integrointimenetelmä, absoluuttinen ja suhteellinen toleranssi sekä suurin jaottelu- tai iteraatiomäärä. Lisäksi voidaan määrittää alkuindeksi tai minimijakoko, virheen estimointi, mahdolliset muunnokset sekä reuna- ja käsittelysäännöt singulariteeteissa, sekä tuki rinnakkaislaskennalle.

Käytännössä asetukset vaikuttavat siihen, miten luotettavasti ja nopeasti tulos saadaan. Adaptatiiviset menetelmät säätävät jaon tiheyden virheen perusteella; muunnokset voivat helpottaa integrointia yli äärettömien tai muuttaa ongelman luonnetta siten, että laskenta on vakaampaa. Tehtäväkohtainen asetusten valinta on tärkeää: liiallinen tarkkuus lisää laskentaa, mutta liian vähäinen tarkkuus voi johtaa epäluotettaviin tuloksiin.

Sovelluksissa integrointiasetuksia tarjotaan monissa ohjelmistoissa ja kirjastoissa sekä opetuksessa. Ne liittyvät numeeriseen analyysiin, virheenkontrolliin ja suorituskyvyn optimointiin.