integraatiotesteihin

Integraatiotestaukset tarkoittavat ohjelmiston komponenttien, moduulien tai palveluiden yhteistoiminnan tarkistamista siten, että ne toimivat kokonaisuutena odotetulla tavalla. Tavoitteena on havaita rajapinnoissa, tiedonsiirrossa ja virheenkäsittelyssä ilmeneviä ongelmia, joita yksikkötesteissä ei yleensä ilmene.

Kohteita ovat järjestelmän osien rajapinnat, tiedonsiirto sekä API- ja viestintäprotokollat, sekä tietovirrat. Integraatiotestauksessa varmistetaan, että syöte siirtyy oikein, tulokset generoidaan halutulla tavalla ja poikkeustilanteet käsitellään asianmukaisesti.

Lähestymistapoja ovat vaiheittainen (incremental) integroidun testauksen mallit: bottom-up, top-down sekä rinnakkaisesti toteutetut kokeilut. Suurelliseen kytkentään (big bang) turvaudutaan harvoin, koska sen aiheuttama virhetilanteiden eristäminen on vaikeampaa. Mikropalvelu- ja rajapintapohjaisissa ympäristöissä korostuu sopimus- ja kontraktitestaus.

Ympäristö ja toteutus: Testit integroidaan usein CI/CD-pipelineihin ja niitä suoritetaan erillisessä testijärjestelmässä, jossa voidaan rekonstruoida rajapinnat ja tiedot. Käytössä ovat testidoubles eli stubit ja ajurit sekä kontraktityökalut.

Haasteet ja parhaat käytännöt: Ympäristöriippuvuudet, monimutkaiset tiedostus- ja tietokantayhteydet sekä riippuvuuksien hallinta voivat lisätä epäjohdonmukaisuutta. Suositellaan automatisoitua, nopeasti palautuvaa testikokonaisuutta, selkeitä sopimuksia rajapintojen osalta sekä testidatan hallinnan huoltoa.