insuliinisensitiivisyyden

Insuliinisensitiivisyyden käsite kuvaa, miten hyvin elimistön solut reagoivat insuliiniin ja pystyvät ottamaan verensokerin soluunsa. Korkea insuliinisensitiivisyys mahdollistaa glukoosin tehokkaan käytön lihaksissa ja rasvasolujen sekä maksan toiminnan säätelyn, kun taas heikentynyt herkkyys tunnetaan insuliinivisiksenä (insuliiniresistenssi). Nämä tilat ovat osatekijöitä glukoosimetabolian terveydessä ja energiatasapainossa.

Fysiologisesti insuliini edistää glukoosin siirtymistä lihaksiin ja rasvasoluihin sekä säätelee munuaisten glukoosineritystä ja maksan glukoosin tuotantoa. Insuliinisensitiivisyys vaihtelee kudoksittain ja sitä säätelevät monet tekijät, kuten liikunta, ruokavalio, unet sekä hormonaaliset ja tulehduksen tilat.

Määritystä käytetään kliinisesti ja tutkimuksissa. Kultainen standardi insuliinisensitiiviyden mittaamiseen on hyperinsulinemic-euglycemic clamp, mutta arviot voivat perustua karkeammin HOMA-IR-arvoon tai glukoinin siedon testien tuloksiin. Näiden mittareiden tarkkuus vaihtelee, ja ne voivat antaa eri kuvan elinjärjestelmien herkkyydestä insuliinille.

Harjoittelu- ja elämäntapatekijät vaikuttavat merkittävästi insuliinisensitiivisyyteen. Säännöllinen aerova- ja voimaharjoittelu, painonhallinta sekä kuidun runsaus voivat parantaa herkkyyttä. Runsas energiakulutus, kohtalainen rasvan laatu ja vähäinen sokerien saanti sekä riittävä uni tukevat myönteisiä muutoksia. Ikä, perinnöllisyys ja krooniset tilat voivat sekä ylläpitää että heikentää insuliinisensitiivisyyttä.