insuliiniretseptor

Insuliiniretseptori on reseptori, joka sijaitsee solukalvon pinnalla ja on keskeinen insuliinin vaikutusten välittämisessä. Se kuuluu tyrosiinikinaasien reseptorien perheeseen. Insuliini on hormoni, joka säätelee verensokeria ja jolla on laaja-alaisia vaikutuksia aineenvaihduntaan. Kun insuliini sitoutuu insuliinireseptoriin, se laukaisee solun sisäisen signaalinvälitysreaktion.

Tämä signaalinvälitys johtaa useisiin fysiologisiin tapahtumiin. Keskeisin niistä on glukoosin kuljetuksen tehostuminen soluihin, erityisesti lihas- ja rasvasoluihin, mikä alentaa veren glukoosipitoisuutta. Lisäksi insuliinireseptorin aktivaatio vaikuttaa muihin aineenvaihdunnan reitteihin, kuten rasvojen synteesiin ja proteiinien tuotantoon.

Insuliinireseptorin rakenne koostuu kahdesta alfa-alayksiköstä ja kahdesta beeta-alayksiköstä, jotka muodostavat tetrameerin. Alfa-alayksiköt sijaitsevat solukalvon ulkopuolella ja sitovat insuliinin, kun taas beeta-alayksiköt läpäisevät solukalvon ja sisältävät tyrosiinikinaasiaktiivisuuden. Kun insuliini sitoutuu, reseptorin konformaatio muuttuu, mikä aktivoi tyrosiinikinaasidomeenin ja käynnistää fosforylaatiokaskadin.

Insuliinireseptorin toimintahäiriöt liittyvät moniin sairauksiin, erityisesti tyypin 2 diabetekseen. Insuliiniresistenssissä solut reagoivat vähemmän tehokkaasti insuliinin signaaleihin, mikä voi johtua reseptorien määrän vähenemisestä, mutaatioista tai signaalinvälitysreitin häiriöistä. Myös harvinaisia geneettisiä sairauksia voi esiintyä, jotka vaikuttavat suoraan insuliinireseptorin toimintaan.