inflaatiossa

Inflaatiossa viittaa tilaan, jossa yleinen hintataso nousee ja rahan ostovoima heikkenee. Inflaatio on talouden monimutkainen ilmiö, joka heijastuu sekä kuluttajien arkeen että yritysten toimintaan. Inflaatio voidaan ymmärtää sekä ajassa tapahtuvana rahallisena arvonalenemana että hintojen keskimääräisenä nousuna eri tavaroissa ja palveluissa.

Mittaaminen ja mittakaavat. Inflaatiota seurataan tilastojen avulla, joista keskeisimmät ovat kuluttajahintaindeksi (CPI) sekä harmonisoitu kuluttajahintaindeksi (HICP). Suomessa Tilastokeskus julkaisee näitä lukuja, ja euroalueella HICP toimii vertailustandardina. Inflaation tasoa arvioidaan sekä kokonaisinflaationa että eräiden tuotteiden poikkeuksina, kuten energian tai ruoan hintojen volatiliteetin vuoksi. Usein puhutaan myös core-inflationista, joka suodattaa volatileimpia komponentteja.

Syyt ja dynamiikka. Inflaatio syntyy usein kysynnän ylittäessä tarjonnan (kysyntäinflaatio), tuotantokustannusten noususta (kustannusinflaatio) sekä rakennetuista odotuksista, joissa menettelytavat kytkeytyvät palkkoihin ja hintoihin. Pitkällä aikavälillä inflaatiota voivat ylläpitää rahapolitiikan signaalit sekä odotukset.

Vaikutukset ja politiikka. Inflaatio heikentää kotitalouksien ostovoimaa ja voi lisätä epävarmuutta investoinneissa. Velalliset voivat hyötyä korkeasta inflaatiosta, kun reaaliset velat realisoituvat pienemmillä arvoilla, mutta korkeat kustannukset rasittavat kaikkea taloutta. Rahapolitiikalla, jonka tavoitteena on vakaat hinnat, pyritään pitämään inflaatio lähellä tavoitetta; euroalueella päätökset tehdään Euroopan keskuspankin kautta. Suomessa inflaation seuranta ja tilastointi tapahtuu pitkälti Tilastokeskuksen ja EU-tason tilastojen pohjalta. Yleisesti inflaationhallinnassa painotetaan sekä kysyntä- että kustannustekijöiden hallintaa sekä toimintakykyisten työmarkkinoiden ja tuotantokapasiteetin turvaamista.