infinitiiveistä

Infinitiivistä on kieliopissa kyse verbeistä muodostuvista ei-täysissä aikamuodoissa esiintyvistä muodoista, jotka nimeävät toiminnan ilman, että sille annetaan subjekti tai ajan ilmaisua. Suomen kielessä infinitiivien kautta voidaan kuvata sekä yleistä toimintaa että suhdetta toisiin sanoihin, ja infinitiivimuotoja käytetään monin tavoin lauseissa.

Yksi yleisimmistä käyttötavoista on toiminnan ilmaiseminen yhdessä toisen verbin kanssa, jolloin Infinitiivimuoto palvelee tarkoitusta tai oppimista. Esimerkiksi lauseessa haluan kirjoittaa kirjan, sana kirjoittaa on infinitiivin tavallinen perusmuoto ja toimii yhdessä haluanin kanssa ilmaisemassa toimintaa, jota halutaan tehdä. Toinen yleinen esimerkki on oppia lukemaan, jossa lukemaan on infinitiivin muoto, jota seuraa oppia.

Infinitiiviset muodot voivat toimia myös lauseen osana itsessään: On tärkeää olla rehellinen; tässä olla on infinitiivimuoto, joka liittyy adjektiivin tärkeä predikatiiviseen lauserakenteeseen. Infinitiiveistä voidaan muodostaa myös substantiivimuotoja, kuten lukeminen, kirjoittaminen tai noutaminen, jotka toimivat lauseenjäsenten nimittämisessä.

Infinitiivien tunteminen auttaa ymmärtämään, miten suomen kieli rakentaa ei-finiteja ilmauksia, jotka kuvaavat tarkoituksia, tapoja tai yleisiä toiminnan nimityksiä. Niitä käytetään usein with modal- tai auttajarakenteiden, sekä lauseyhteyksien muodostamisessa. Kielentutkijat ja opettajat painottavat, että infinitiivimuotojen oikea käyttö vaatii sekä sanakirja- että kontekstikohtaista tuntemusta, koska niiden sävy ja merkitys vaihtelevat kieliopillisen rakenteen mukaan.