inertiö

Inertiä on fysikaalinen ominaisuus, joka vastustaa kappaleen tilan muutosta. Siihen sisältyy sekä lepotilan että liikkeen ylläpitämisen taipumus: ennen muuta kappale pyrkii jatkamaan liikkumistaan tasaisella nopeudella ja suoraviivaisessa suunnassa, ellemme vaikuta siihen ulkoisilla voimilla. Inertia on suoraan verrannollinen massaan; suurempi massa tarkoittaa suurempaa vastustusta muutokselle.

Newtonin ensimmäinen laki, inertian laki, kuvaa tämän ilmiön. Ilman ulkoisia voimia kappale jatkaa liikettään tasaisella nopeudella tai pysyy levossa. Kielet ja kehykset, joissa lait sovelletaan, ovat nimettyjä inertiaalikehyksiksi, joissa näitä lakeja voidaan soveltaa karkeasti.

Rotaatioihin liittyy toinenkin inertiaa koskeva käsite: momentin inertia. Se kuvaa vastustusta pyörimisliikkeen muutokselle, ja se riippuu kappaleen massan jakaumasta sekä etäisyyksistä axisin suhteen. Esimerkiksi suurempi massan etäisyys pyörimisakselista lisää momentin inertiaa.

Käytännössä inertiä havainnollistavat arkipäivän ilmiöt: auton jarrutuksessa matkustaja pyrkii liikkumaan eteenpäin, kunnes turvavyö ja sisätilojen mekanismit estävät liikkeen, ja viisaat suunnittelijat huomioivat inertiaa turvallisuutta varten. Lisäksi inertian ja gravitaalisen massan välinen yhteys on perusperiaate nykyfysiikassa: inertiaalinen massa on sama kuin gravitaalinen massa, ilmiö, jota on testattu lukuisin kokein Eötvösin tyyppisissä tutkimuksissa.

Inertia on kiinteä osa klassista mekaniikkaa ja inertiaalienergian perusta sekä käsitteitä, kuten liiketilan säilyminen ja liikkeen muutoksen vastustus.