imuvoimakkuuksilla

Imuvoimakkuuksilla on epävirallinen termi, jota käytetään joissakin suomalaisissa teknisissä ja tieteellisissä teksteissä kuvaamaan mallintamista tai analyysiä, jossa järjestelmän käyttäytymistä ohjaavat tai kuvaavat erilaisten voimien voimakkuudet. Käsite voi viitata mihin tahansa fyysisen vuorovaikutuksen voimien suuruksiin, esimerkiksi magneettisten, sähköisten tai mekaanisten vuorovaikutusten vahvuuksiin. Yleisesti imuvoimakkuuksia käytetään parametrisessa mallinnuksessa, jossa vaste riippuu näiden voimien voimakkuuksista ja niiden suhteista.

Etymologiaosiossa termi on epävirallinen suomalainen muodostuma sanasta voimakkuus sekä etuliitteestä imu, joka viittaa voimia tuottaviin lähteisiin tai inspiraatioon. Se ei ole kiinteä osa standardia sanastoa, joten sen merkitys voi kontekstisidonnaisesti vaihdella.

Käytännön sovellukset kattavat fysiikan opetuksen sekä materiaalitieteen ja insinööritieteen yhteydet, joissa tutkitaan järjestelmiä, joiden dynamiikka määritellään useiden voimien voimakkuuksilla. Esimerkkejä ovat magneettiseen vuorovaikutukseen perustuvat aktuaatiot MEMS-laitteissa, sähköisten kenttien vaikutus materiaalin vasteeseen sekä mekaanisten jäykkyyksien ja voiman suhteen.

Laskenta ja analyysi etenevät yleensä siten, että ensin määritellään joukko voimien voimakkuuksia parametreina, kalibroidaan ne mittausaineistolla ja ratkaistaan järjestelmän dynaaminen vaste asianmukaisilla yhtälöillä. Tilastollinen ja sensori-/parametrianalyysi voivat arvioida voimakkuuksien vaikutusta tuloksiin.

Rajoituksina termi on epästandardi, minkä vuoksi kontekstin täsmäytys on suositeltavaa. Käytettäessä kannattaa pyrkiä käyttämään yleisesti hyväksyttyjä termejä, kuten magneettinen voima, voimakenttä tai vastaavat ilmaisut tilanteen mukaan. Katso myös magneettinen voima, voimakenttä ja parametrisointi.