immuunmarkeri

Immuunmarkeri, tai immuunimarkkeri, on biologinen muuttuja, jonka arvo tai ilmentymä kuvaa immuunijärjestelmän tilaa, vasteen suuntaa tai immunilogisen prosessin aktiivisuutta. Markkerit voivat olla solutasoisia, kuten immuunisolujen pinnalle kiinnittyneitä molekyylejä, tai molekulaarisia, kuten sytokiineja, autoantikeinoja tai akuutin faasin proteiineja. Niiden tehtävä on tarjota yksilön immuunipuolustuksen tilan arvioinnin työkaluja sekä auttaa ymmärtämään taudinpatogeneesiä ja hoitovastetta.

Immuunmarkereita voidaan luokitella eri tavoin. Solun pinnan markkerit kuten CD-merkit viittaavat immuunisolujen tyyppeihin ja niiden emotionaalisiin tiloihin. Sytokiinit ja kemokiinit kuvaavat viestintä- ja regulaatioreittejä immuunivasteessa. Vasta-aineet ja autoantikeinot ovat markerit autoimmuunisairauksissa tai infektiotilanteissa. Akuutin faasin proteiinit kuten C-reaktiivinen proteiini ovat yleisiä tulehdusmerkintöjä. Markereita mitataan verestä, kudosnesteistä tai muista biologisista näytteistä.

Mittausmenetelmiä ovat esimerkiksi ELISA, virtauskytometria, immunohistokemia ja multiplex-ennusteet, sekä molekyylibiologiset menetelmät kuten PCR-pohjaiset analyysit. Käytännössä immuunimarkereita käytetään diagnostiikassa, prognostisessa arvioinnissa, hoitovasteen seurannassa sekä tutkimus- ja rokotearvioinneissa.

Esimerkkejä yleisesti tunnetuista markkereista ovat CRP ja ESR tulehdusmerkkinä, CD4+ T-solujen määrä HIV-infektiossa, sekä autoantibodies kuten ANA tai RF autoimmuunisairauksien tunnistuksessa. On tärkeää huomioida, että yksittäinen markkeri harvoin on spesifi taudille, ja tulkinta vaatii kontekstin sekä yhdistelmän eri markkereita.