immunohistokemiassa

Immunohistokemia (IHC) on histologinen ja diagnostinen menetelmä, jonka avulla etsitään ja paikantaanetaan spesifiä prot-ei—proteineja kudosnäytteissä solujen ja solukokonaisuuksien sisällä. Menetelmä hyödyntää antigeni-vasta-ainereaktioita, jolloin kohdeproteiinia voidaan visualisoida sekä kudoksessa että yksittäisissä soluissa.

Periaate perustuu spesifiseen antigeeni-vasta-aine-hakutoimintaan. Näyte voi olla parafiinoinnin tai pakastuksen jälkeen valmistettua leikettä. Ennen leimausta voidaan toteuttaa antigenin esikäsittely, kuten lämpö- tai entsymaattinen reittaus, joka paljastaa piilotettuja epitoppeja. Tämän jälkeen näytteeseen lisätään ensisijainen anti- eli kohdeproteiiniin sitoutuva vasta-aine, jonka jälkeen seuruaineeksi valitaan toissijainen vasta-aine, joka voi olla entsyymin (esim. peroksidaasin) tai fluoroforien konjugoitua. Läsnä oleva signaali voidaan havaita kromogeenisen reaktioiden kautta (esim. DAB) tai fluoresenssien avulla.

Käytännössä IHC:n työvaiheet muodostuvat näytteen valmistuksesta, esikäsittelystä, estokerroksen asettamisesta, ensisijaisen ja toissijaisen vasta-aineen inkuboinnista sekä signaalin kehittämisestä ja vastavärjäyksestä. Tulokset tulkitaan solujen lokalisoinnin (ytin, sytoplasman, tumien) ja värin voimakkuuden perusteella.

Sovellukset kattavat diagnostisen patologian kasvaintyypin ja -periytyvyyden selvittämisen sekä prognostisten ja prediktiivisten markerien, kuten ER, PR, HER2, Ki-67 ja CD-merkitsijöiden, arvioinnin. IHC on myös keskeinen tutkimus- ja kehitystyökalu, jossa voidaan toteuttaa multiplex- ja immunofluoresenssikokeita sekä digitaalista analyysia.

Tullessaan turvallisuuden ja laadun valvontaan IHC tarvitsee validoidut primaarivasta-aineet, asianmukaiset kontrollit sekä standardoidut protokollat, jotta tulkinta on luotettavaa ja toistettavaa.