imaginointi

Imaginointi on kognitiivinen prosessi, jossa yksilö rakentaa mielessään kuvia, tarinoita sekä muita konsepteja, joita ei ole havaittavissa välittömästi. Se kattaa visuaalisen mielikuvituksen, auditiivisen mielikuvan sekä kyvyn kuvitella vaihtoehtoisia tilanteita ja skenaarioita.

Imaginointi kehittyy varhaisessa lapsuudessa ja vahvistuu leikin, tarinankerronnan ja luovan toiminnan kautta. Sen keskeisiä osa-alueita ovat mielikuvituskuvat, luova ajattelu ja hypoteettinen päättely, mutta siihen liittyy myös kyky muistaa aikaisempia kokemuksia ja soveltaa niitä uusiin yhteyksiin. Aikuistuessa imaginointi tukee suunnittelua, ongelmanratkaisua sekä luovaa työtä.

Neurotieteellisesti imaginointi liittyy aivojen visuaalisiin ja muistijärjestelmiin sekä etuotsalohkoihin; osuutta voi näyttelemä default mode -verkosto. Imaginointi auttaa ongelmanratkaisussa, suunnittelussa, oppimisessa sekä empatian ja toisen näkökulman ymmärtämisessä. Se eroaa usein fantasiasta ja unelmoinnista siinä, että se voi olla tarkoituksellisesti ohjattua ja sovellettavissa todellisiin tilanteisiin.

Koulutuksessa ja terapiassa imaginaatiota hyödynnetään esimerkiksi kuvattelevina harjoituksina, mielikuvaharjoituksina, kirjoittamisessa ja taideprojekteissa sekä rentoutumismenetelmissä. Imaginoinnin laatua ja vaikutusta voidaan kehittää harjoittelemalla, ohjauksella ja monipuolisella kokemuksella, sillä se voi johtaa sekä käytännöllisiin suunnitelmiin että luoviin ratkaisuihin.