ilmataskujen

Ilmataskujen termi on suomalainen ja sitä käytetään kuvaamaan tilavuuksia, joissa on ilmaa. Käyttökonteksteja on useita, kuten geologia, meteorologia ja ilmailu.

Geologiassa ilmataskut tarkoittavat kiviin jääneitä kaasukuplia. Kun magma jähmettyy, kaasukuplat jäävät kiinni rakenteeseen ja muodostavat vesikkelit. Vesikkelien koko ja määrä vaikuttavat kiven tiheyteen, läpäisevyyteen ja siihen, miten kivi reagoi paineen ja lämpötilan muutoksiin.

Ilmakehässä ja ilmailussa ilmataskuja käytetään usein kuvaamaan alueita, joilla ilman liikkeet ovat poikkeuksellisia, esimerkiksi konvektiosta johtuvaa turbulenssia tai paine-eroja. Lentäjät voivat kohdata tällaisia ilmataskuja lennon aikana, mikä aiheuttaa äkillisiä korkeus- tai nopeusmuutoksia. Tieteellisemmissä teksteissä näistä ilmiöistä käytetään termejä turbulenssi ja terminen ilmavirtaus, mutta arkikielessä "ilmatasku" voi viitata ilmavirtujen epäjatkuvuuteen.

Ilmataskujen tutkimus auttaa sekä geologiaa että lentoturvallisuutta. Geologiassa ne kertovat kivien historiasta, lentoturvallisuudessa ne vaikuttavat suunnitteluun ja lentoreitteihin.