ilmastotyyppeihin

Ilmastotyypeihin viitataan ilmaston pitkän aikavälin tilojen ryhmittelyyn, jolla pyritään kuvaamaan alueellisia eroja lämpötilassa, sademäärässä ja vuodenaikavaihteluissa. Tällaiset typologiat auttavat ilmaston ymmärtämisessä, alueiden vertailussa sekä suunnittelussa maataloudessa, metsätaloudessa ja kaupunkisuunnittelussa.

Yleisimmin käytetty järjestelmä on Köppenin ilmastoluokitus, joka jakaa ilmaston viiteen pääryhmään: A (tropiikki), B (kuiva ilmasto), C (lauhkea), D (kylmä/mannerilmasto) ja E (polar). Jokaiselle pääryhmälle on alaluokkia, jotka kuvaavat tarkempia sademäärä- ja lämpötilakäyriä. Esimerkkejä ovat Af, Am ja Aw tropisilla alueilla; BW ja BS kuivalle vyöhykkeelle; Cf, Cs ja Cw lauhkean/merellisen ilmaston alueilla; Df, Ds ja Dw kylmän/mannerilmaston alueilla sekä ET (arktinen tundra) ja EF (jäätikkö).

Lisäksi käytössä on muita luokituksia, kuten Trewartha-luokitus, joka muuttaa raja-arvoja ja korostaa kasvillisuusvyöhykkeitä sekä käsittelee ilmaston monimutkaisempia vivahteita. Luokitukset ovat hyödyllisiä yleiskuvan antamiseen, mutta ne ovat yksinkertaistuksia: alueet voivat sisältää useita mikroilmastoja ja ilmasto voi muuttua pitkällä aikavälillä.

Käyttökohteita ovat tutkimus, ennusteet, maankäyttö- ja luonnonvarojen suunnittelu sekä sopeutumistoimenpiteiden arviointi ilmastonmuutoksen kontekstissa. Niiden avulla voidaan vertailla ilmastollisia oloja eri alueilla ja arvioida kasvillisuuden, viljelyn sekä infrastruktuurin tarpeita.