ilmastoindikaattorien

Ilmastoindikaattorit ovat mittareita, joiden avulla kuvataan ja seurataan ilmastojärjestelmän tilaa sekä sen muutoksia ajassa. Ne tarjoavat kvantitatiivisia arvoja, joiden avulla voidaan arvioida sekä luonnollisia vaihteluita että ihmisen toiminnan vaikutuksia. Indikaattorit voivat keskittyä järjestelmän tilaan, prosesseihin tai seuraamuksiin.

Esimerkkejä keskeisistä ilmastoindikaattoreista ovat kasvihuonekaasujen pitoisuudet ilmakehässä (CO2, CH4, N2O), maailmanlaajuinen keskimääräinen lämpötila, merien lämpötilat ja niissä varastoitunut lämpöenergia, merenpinnan nousu sekä merijään laajuus. Lisäksi seurataan jäätiköiden massan vähenemistä sekä sademäärän ja äärimmäisten sääilmiöiden esiintyvyyden muutoksia, kuten helleaaltoja ja rankkasateita.

Dataa kerätään satelliiteista, ilman- ja merihavaintoasemista sekä paleoklimatologisista mittauksista. Kansainväliset organisaatiot kuten IPCC, WMO ja UNFCCC sekä kansalliset ilmastopalvelut kokoavat ja yhtenäistävät indikaattoreita, ja ne tukevat politiikan seurantaa sekä kansainvälisiä sitoumuksia.

Indikaattoreiden käyttö kohtaa haasteita, kuten mittausten epävarmuudet, erilaisten mittausmenetelmien ja aikaleimojen vertailukyvyn puute sekä alueellisten ja ajallisten erojen vuoksi.

Niinpä ilmastoindikaattorit muodostavat keskeisen välineen ilmaston tilan seuraamiseen, kehityksen dokumentointiin ja päätöksenteon tueksi.