ilmapinnat

Ilmapinnat ovat ilmakehän kolmiulotteisia pintoja, joilla jokin suure on vakio. Käsite toimii analogiana kolmiulotteisiin isosurface- eli yhtäsuuruisuuspintoihin, kuten isothermeihin (vakio lämpötila) tai isentropiihin (vakio entropia), mutta ilmaisee ilmakehän kokonaisvaltaisena pintana ja voidaan tulkita sekä tutkimuksessa että opetuksessa.

Käyttökohteet ja merkitys

Ilmapinnat kuvaavat ilmanlaadun, termisen rakenteen ja ilmavirtojen kolmiulotteista rakennetta. Esimerkiksi isotermaattiset, kosteus-/liukoisuus- tai potentiaalilämpötilapinnat auttavat ymmärtämään konvektion mahdollisuuksia, ilmanstabiliteetteja sekä ilmanpaineen ja lämpötilan muutosten yhteensidonnaisuuksia. Siksi niitä voidaan käyttää radiosuuntauksista sekä numeerisista sääennusteista saatujen data-aineistojen visuaalisessa analyysissä.

Sovellukset ja menetelmät

Ilmapinnat tuotetaan keräämällä ilmakehän kolmiulotteista profiiliaineistoa (esim. radiosondata tai säämallien tulokset) ja muodostamalla niistä pintaliukuja tai pintoon liittyviä isosuuruisia pintoja. Tämä vaatii tilastollisia tai numeerisia interpolaatioita sekä kolmiulotteisia graafisia tekniikoita. Ilmapintojen avulla voidaan tarkastella esimerkiksi korkean ilman kosteuden kerrostumia, lämpötilan ympärivuokautisia vaihteluja tai tuulen suunta- ja nopeusvuorovaikutuksia eri korkeuksilla.

Termin käyttö

Suomen meteorologiassa ilmapinnat esiintyvät lähinnä opetuksellisissa ja teoreettisissa yhteyksissä sekä datan visualisoinnissa kuin yleiskielessä. Varsinaiset arkikeskustelut käyttävät yleisluonteisia käsitteitä kuten isothermit, isentroopit tai geopotentiaalipinnat.

Lisäaiheita

Katso also isotherm, isentropic surface, geopotential height, radiosondes, numerical weather prediction.

---